This is the part of me that you’re never gonna ever take away from me

 Ajattelin tänään puhua sydäntäni lähellä olevasta asiasta nimittäin urheilusta.

Urheilu on mulle todella tärkeää. Se on paljon enemmän kuin harrastus. Se on mulle elämäntapa. En osaisi kuvitella elämää ilman urheilua. 3kk tauko urheilusta kurkkukivun ja nielurisaleikkauksen takia pari vuotta sitten oli yhtä tuskaa varsinkin kun samaan aikaan osui kirjoitukset. En päässyt purkamaan stressiä menemällä lenkille. Sinä aikana laiskistuin ihan kamalasti. Datailin päivät pitkät. Sitä en mielelläni kokisi uudestaan.

Urheilu on paljon enemmän kuin vain tuloksia. Urheilu on onnistumisia ja epäonnistumisia . Itsensä ylittämistä. Omien rajojen rikkomista. Haastavaa, rankkaa, ihanaa, kipua, verta, hikeä ja kyyneleitä... Pelkkää tulostaulua tuijottamalla ei pärjää. Siinä tekee vain hallaa istelleen jos vain miettii mitä muut ajattelevat ja tuijottaa pelkästään tuloksia. Jos katsoo pelkästään tuloksia saa aivan väärän kuvan urheilusta. Urheilu on niin paljon enemmän.

Mikä erottaa voittajat häviäjistä? Voittajat eivät luovuta. 


Tärkeintä ei ole voitto vaan hyvä suoritus. Jos aina pyrkii tekemään parhaansa niin sillä pääsee jo pitkälle. 


 GO HARD OR GO HOME!

Tärkeintä unelman saavuttamisessa ei ole itse unelma vaan matka joka on tehty unelman saavuttamiseksi. 

Minusta on inhottavaa miten toimittajat välillä kohtelevat huippu-urheilijoita. Kyselevät  pahoja kysymyksiä heti suorituksen jälkeen. Ja iltalehdet on pullollaan sitä kuinka joku urheilija mokasi. Miksei vaan voisi keskittyä niihin onnistumisiin. Okei jos on täysin mokannut niin ehkä siitä on vaikea löytää mitään positiivista. Mutta tässä kun olen satoja kertoja hävinnyt niin olen vähitellen oppinut huomaan suorituksista ne hyvät asiat. Keskityn vahvistamaan vahvuuksiani ja parantamaan heikkouksia. Ja pyrin oppimaan virheistä ja yritän olla tekemättä samaa virhettä toista kertaa. Lista alkaa olla ja melko pitkä… ::D

Mutta urheilussa nyt vaan joutuu kohtaamaan todella paljon paineita, liiankin paljon minun mielestäni,  media, some, läheiset, valmentajat, seura, kaikki ne asettavat paineita tahallisesti tai tahattomasti.  Mitä olisikaan urheilu ilman kilpailemista ja sen mukanaan tuomaa painetta, kuntoilua ehkä. Joten kai sitä joutuui sietämään.  

Sitten tämä viimeisin kohu kuinka Sirkka-Liisa Anttilan  mielestä työttömiä ei auta että pääministeri urheilee. Mitä hitsiä???? Minä olen työtön ja minusta on Alexander Stubb on hyvä esimerkki ja roolimalli, siitä voisivat monet suomalaiset ottaa mallia. Anttila voisi itse ottaa mallia Stubbista.

Urheilu on mulle kaikki kaikessa. Välillä joutuu kieltäytymään biletyksistä, mutta tosi ystävät onneksi ymmärtävät. Tappioiden keskellä läheisten tuki on tärkeää.

Mun unelma on tulla huippu-urheilijaksi. Laji on vielä vaan vähän avoin. Ja se vaatii kyllä rankkaa duunia mutta mä olen valmis siihen kaikkeen.   Ensimmäinen askel unelman saavuttamiseksi on sanoa se ääneen. Vasta kun oikeasti sisäistät unelman olet valmis siihen kaikkeen mitä se vaati. Motivaation ammennan sisältä. Unelmat auttavat jatkamaan.  Olen lukenut paljon Paulo Coelhon kirjoja, joista saan paljon inspiraatiota sekä motivaatiota.  

Viimeiset vuodet ovat olleet elämäni rankinta aikaa ja urheilu on auttanut minua jaksamaan kun koko muu elämä on mennyt pain puuta ja on tuntunut että olen menettänyt kaiken minulla on silti ollut urheilu. Urheilu auttaa mua hillitsemään stressiä ja pahaa oloa.  Urheilu merkitsee mulle niin paljon. Sitä ei voi kukaan viedä multa pois.

"This is the part of me

That you’re never gonna ever take away from me, no"

Viikonloppuna saavutin enemmän kuin koskaan 13 vuotisella urheilu-urallani. Olin SM-pyöräsuunnistuksessa pitkällä matkalla viides ja sprintissä seitsemäs. Osallistujia oli toki vähän, mutta olen todella ylpeä saavutuksistani. Varsinkin pitkänmatkan kisasta, koska siinä ei juurikaan tullut virheitä. Sprintin nopeat reitinvalinnat ei todellakaan ole mun juttu ja pyöräilykin takkusi siinä hiekkamaastossa. Joten jouduin tyytymään seitsemänteen sijaan, mutta sekin on parempi kuin viime vuonna ,jolloin olin kymmenes. Ja sunnuntain heikko kisasuoritus oli paljon parempi kuin viime vuoden sprinttikisa. Tää merkitsee mulle tosi paljon. Rehellisesti sanottuna on hyvin epätodennäköistä että tulisin saamaan normaalisuunnistuksessa SM-plaketin. En usko että edes veteraanisarjassa tulen saamaan. Joten tää on tosi iso juttu!

 Ja ette voi uskoa minkälaisen tarjouksen sain eilen!!!!!  HyPyn AHH Cycling Team pyysi mut joukkoonsa!!!  Oon niin otettu tästä! Olen niin onnellinen!  Tästä tarjouksesta ei voi kieltäytyä. Tää on just sellanen 'once in a lifetime' juttu.  

"AHH Cycling Team on Hyvinkään Pyöräilijöiden naispyöräilyn edustusjoukkue. Joukkue muodostuu parhaimmistoon lukeutuvista naispyöräilijästä." 

Linkki tyttöjen blogiin:

http://ahhcycling.blogspot.fi/p/blog-page.html

Tästä se urheilu-ura vasta alkaa! ;)

 

Urheilun täyteistä kesää kaikille!  ❤

Love, Milla

"Now look at me I’m sparkling
A firework, a dancing flame
You won't ever put me out again"

Kuvapostaus: “I never thought about how important the sky was until I didn't have one.”

En voi olla laittamatta näitä kuvia, joten tässä kuvia postaustauolta.

 

Tiomila:



Laivamatkalla

kisapaikalla Eksjössä

*******

Treeniä

Orienteering

 





Maastopyöräilyä, maantiepyöräilyä, rullaluistelua..



*******

Softenginen keikka Särkänniemessä

Happiest girl in the world

 

*******

Haikeutta päättäripäivänä

******

Rovaniemi

Lenkillä





Rakastan näitä maisemia! #onni  ❤ ;)



*******

 

Kuopio-Jukola

Jukola oli tänäkin vuonna yhtä upea tapahtuma kuin aina ennenkin



 

Pahoittelut jos jotakuta ärsyttää tämä kuvatulva, mutta halusin välittää teille kuulumiset. Ja kun kerran olen monta tuntia väsännyt noiden kuvien parissa, niin vain en voinut olla laittamatta niitä. Jatkossa yritän laittaa blogiin vain muutaman kuvan. Ehkä olisi parempi että olisi vain muutama hyvä kuva kuin miljoona huonoa otosta. Yritän karsia turhia kuvia, mutta tällein kun aikaa on vierähtänyt niin kuvia on paljon, niin se on hieman vaikeaa. Mutta ehkä ketään ei haittaa noi kuvat, kun viime postauksesta on jo aikaa. :)

 

Postausideoita saa laittaa ja kommentoiminen on suotavaa. Yritän tästä lähtien vastailla paremmin kommentteihin. :)

  

Tuo Beth Revisin Matka alkaa (Across the Universe) on muuten todella hyvä kirja! En ole pitkään aikaan pystynyt lukemaan kaunokirjallisutta, koska äidinkielen tunneilta jäi traumat, mutta tämän kirjan pystyin lukemaan. :)  Tää on vähän sellanen scifi tyyppinen (?) futuristinen kirja. Siinä ihmisjoukko matkustaa uudelle planeetalle ja matka kestää satoja vuosia. Osa matkustajista syväjäädytetään. Amy herää liian aikaisin ja siitä alkaakin huikea tapahtumien ketju, jännitystä ja romantiikkaa unohtamatta. Suosittelen!

 

 

 

“I never thought about how important the sky was until I didn't have one.”   

-Beth Revis

 

 

 

 “I saw you running," she says, her attention on the rabbit. "What were you running from?"
"Just running," I say. She watching me silently and intently, like a cat.
"Why?" she asks.
I shrug. "Why not?"
"It's not Productive." She says it like productivity is holy, the only thing worth having.
"So?"

-Beth Revis

 

xoxo

 

Milla

(ig: @milaniex)

 

 

 

 

 

Milanie - Näin vietät välivuoden ( 7 vinkkiä)

Hei vaan pitkästä aikaa!



Kesä on mennyt nopeasti kesätöiden ja reissaillun merkeissä, mutta nyt olen palannut taas kuvioihin. Viime päivät olen puuhaillut videoiden parissa sillä ajattelin kokeilla vloggaamista. (Eli videoblogin tekemistä, varttuneemmat seuraajani eivät välttämättä tunne termejä). Välivuosi on siis edessä, joten mulla on tosiaan ylimääräistä aikaa, jotenka käytän sen bloggaamiseen ja vloggaamiseen.



Esimmäinen vlogivideo on nyt ulkona!! Ihan super mahtavaa että sain sen viimein valmiiksi! Jei! Käytin siihen aikaa monta monta monta tuntia.  Videoiden kuvaaminen on hauskaa, mutta alku on vielä vähän vaikeaa. Täytyy opetella muokkaaman videoita paremmin. Tekemällä oppii, eikö niin, :D



Tällä ekalla videolla kerron vinkkejä miten voi viettää välivuotta. Oman kokemukseni mukaan täytyy oikeesti hankkia itselle tekemistä muuten tylsistyy. Välivuosi voi pitkän koulurupeaman jälkeen kuulostaa ihanalta ja ekat viikot kesäloman jälkeen ehkä sitä onkin. Mutta sitten kun muut ovat töissä tai koulussa ja ite on yksin kotona niin aika alkaa käymään pitkäksi. Helposti käy niin ettei saa mitään aikaiseksi vaikka aikaa muka on. Kannustan kaikkia ottamaan itseä niskasta kiinni ja tosiaan hankkimaan sitä tekemistä. Siis jotain muuta kuin datailua (toisaalta mitä vloggas ja bloggaus on jos ei datailua... mut kuitenkin :D ) Toivottavasti joku saa vinkin mun videosta, se on mun tavoite.



Tietenkään ei ihan kirjaimellisesti tarvitse ottaa mun vinkkejä :D Pitsinnypläys ei välttämättä ole se kaikista mielenkiintoisin harrastus, mutta jos itse tykkäät siitä niin mikä ettei. Sekin on parempi kuin ei mitään. Ja jos oikeesti jollekin käy sellanen hyvä mäihä että on mahdollisuus lähteä ulkomaille viettämään välivuotta niin suosittelen! Se olis varmasti kaikista antoisin tapa viettää välivuotta.



Itse ajattelin viettää välivuoteni opiskelemalla avoimessa yliopistossa teoreettisen filosofian aineopintoja ja yhden psykan kurssin haluaisin käydä kokeeksi. Psykologia kiinnostaa sivuaineena, mutta en ole käynyt kuin vain yhden lukionkurssin joten haluaisin tietää vähän enemmän mitä se pitää sisällään. Lisäksi haaveissa on (en olis uskonu että sanon näin) käydä pitkän matematiikan kursseja iltalukiossa tai vaihtoehtoisesti matematiikan kursseja avoimessa. Lisäksi ajattelin vihdoin mennä autokouluun. Illat tulee olemaan aika kiireiset. En tiedä haenko töitä koska en tiedä riittääkö mun aika siihen. Sillä haluan tosissani panostaa pyöräilyyn. Kyllä, pyöräilyyn, ei suunnistukseen. Mitta on kyllä nyt tullut täyteen sunnistuksen osalta. Ehkä blogin nimi pitäisi vaihtaa Cycling Towards the Dreamsiin :D Saa nähdä. Mutta sellaset on muun suunnitelmat! :)



Pian lisään sen viime postauksessani lupaamani kuvapostauksen, se on vain julkaise- painiketta vaille valmis. Ehkä ensi viikolla saan aikaiseksi Norja-postauksen, meidän vaellusreissusta.



Pää on täynnä blogi- ja vlogipostaus ideoita. Tästä lukuvuodesta tulee mahtava! <3



Ihanaa rakkaudentäyteistä kesää kaikille! <3



Love, Milla

Taking risks

Hola! Hola! Pitkästä aikaa kirjoittelen taas tänne. Paljon on ehtinyt tapahtua siitä kun viimeksi kirjoitin.

 

Tässä tärkeimpiä kohokohtia:

-Tiomila Ruotsin Eksjössä

-Pääsykokeet

-Softengine

-Miley Cyrus

-Rovaniemen reissu

-Kuopio-Jukola

 

Ehkä kaikista parhain ja ikimuistoisin oli kuitenkin Miley Cyrusin keikka!!!! En oo mitään ihq fanittaja tyyppiä, mutta kiljuin silti ihan hulluna siellä. :D Kurkku oli koko seuraavan viikon kipeä. Voisin ehkä tehdä erilissen postauksen keikasta (täälleen kuukausi jälkikäteen :D ).

 

Kesäkuun alussa oli tosiaan Leimaus leiri Rovaniemellä. Jäin sinne vielä muutamaksi päiväksi kun siellä oli Lapin amkin liikunnanohjaajan pääsykokeet. Täytyy kyllä sanoa, että Rovaniemi on ihana paikka! Voi että! Olisi ollu niin siistiä päästä Rovaniemelle, mutta en ihan selviytynyt puolivoleteista, kiepeistä ja tanssipyörähdyksistä. Tanssiosiosta tuli ihan joku x-factor mieleen. Elämäni pisimmät minuutit.. :0 Tosiaan eilen tuli tieto, että en päässyt Rovaniemelle opiskelemaan. Mutta tosta jäi silti kyllä hyvä fiilis, mikä lienee tärkeintä. Mulla oli tosi mahtava viikko siellä. Ounasvaaralla oli niin ihanat maisemat ja kaikkea. Kaikki huipentu siihen pääsykoe päivään. Meiän ryhmä oli niin paras! Meillä oli tajuttoman hyvä ryhmähenki. Jännitin ihan sikana niitä kaikkia tehtäviä, mutta selvisin niistä muiden tsemppien ansiosta. Olisi ollu kauheaa, jos kaikki olis vaan ollu hiljaa ja arvostellu mielessää muiden suorituksia. Sydän jäin kyllä sinne pohjoseen. Palaan sinne vielä, tiedän sen.

Tänään puolestaan tuli tieto, että en päässyt Helsingin yliopistoon teoreettista filosofiaa opiskelemaan. Se oli odotettavissakin. Valmistautuminen ei ollut paras mahdollinen. Monta yötä huonoilla yöunilla + päättärit + Mileyn keikka edeltävänä iltana... En vieläkään ymmärrä miten jaksoin istua siellä salissa neljä tuntia... Eli aika monen pisteen päähän kyllä jäi. En halua katsoa sitä koetta, vaikka se julkaistiin, ja verrata omia pisteitä siihen. Pettyisin vaan likaa. Luulen että ymmärsin kaksi tehtävää väärin. (Ei kyllä mikään ihmekään niillä yöunilla :D )

 

Jos joku kukkahattutäti ihmettelee että kannattiko juhlia niin kovasti, ennen tärkeintä koetta, niin voin sanoa että kyllä kannatti. Miley Cyrusin keikka on once in a lifetime kokemus ja niin mahtava että ei mitään rajaa! En kadu pätkääkään. Olin odottanut tota keikkaa jotain viisi vuotta! Ja vihdoin yksi unelma toteutu!

Nyt sitten jännitetään pääsenkö Tampereelle!! :) Sinne mulla on realistinen mahdollisuus päästäkin. Se koe tuntui menevän hyvin. En ollut valmistautunut kunnolla. Mutta luin huolella käsitteet ja pari random kappaletta. Ja juuri niistä satuttiin kysymään mitkä luin. Eli todella hyvä tuuri kävi. Todella toivon että pääsisin opiskelemaan. Oikeesti, oon niin ylpee mun Kant esseestä. Mun mielestä siitä tuli hyvä. Yritin tehdä siitä niin selkeän ja yksinkertaisen kuin mahdollista ja mielestäni onnistuin siinä. Se on jo aika hyvin koska on aika vaikea saada filosofiaa selkokielelle. Mutta voi olla että menee aika tiukille, koska kolmesta käsitteestä tiedän että ne meni väärin..Olis kyllä kiva päästä opiskelemaan sinne, vaikka Tampere ei ykkösvaihtoehto ollutkaan.

On mulla kuitenkin plan B suunniteltuna. Filosofian opintoja avoimessa olisi tarkoitus jatkaa. Syksyllä alkaa teoreettisen filosofian aineopinnot. Lisäksi olisi kiva käydä ainakin yksi psykan kurssi. En lukenu lukiossa kuin pakollisen kurssin psykaa, koska en tykännyt opettajasta. Psykologia kuitenkin kiinnostaa ja se vois olla hyvä sivuaine. Lisäksi olisi mielenkiintoista käydä pitkämatikka iltalukiossa. Kyllä luit aivan oikein. Minä Milla lyhyen matikan lukija aion haluan käydä pitkän matikan.

Mä haluaisin oppia ymmärtämään matematiikkaa. Ja lisäksi mua kiinnostaa logiikka ja kaikki tällänen. Ja niissä kaikissa auttaisi jos ymmärtäisin matematiikkaa.  Ja  lisäksi mä haluaisin kovasti kritisoida matematiikkaa, mutta paha mun on lyhyen matikan käyneenä mitää kritisoida kun en ymmärrä mistään mitään. Joten mun täytyy ensin ymmärtää matematiikkaa ennen kuin voin alkaa kritisoimaan sitä.

Mun ja matematiikan suhde on aika mielenkiintoinen. Olen aina mieltänyt itseni huonoksi matikassa. Alakoulussa kävin tukiopetuksessa ja kolmannella luokalla koulupsykiatri totesi, että mulla on matemaattisia vaikeuksia. Siitä jäi takaraivoon ajatus: "Olet huono matikassa." Nyt olen viimein ymmärtänyt etten yläkoulu ja lukioaikoina enää ollut huono, todistuksessakin oli kasi. Opin asiat suht hyvin, muta alku oli aina vaikeaa. Uusien asioiden oppiminen vei aikaa. Mua vaan ahdisti kysymykset: "Miksi juuri näin? Miksi juuri nämä termit on tässä yhtälössä? Miksi? Miksi? Miksi?" Voin sanoa että:  "Juu osaan kyllä laskea, mutta en kyllä ymmärrä siitä mitään." Se kaikki menee vain rutiinilla. Haluaisin ymmärtää. Ja nyt tosiaan vasta olen tajunnut, että usein kun luulin että olen huono, niin se oli vain suurta ahdistusta, siitä että: "Miksi tämä lasketaan juuri tällä tavalla?" Olen miettinyt näitä kysymyksiä niin kauan kuin muistan. Ja tietenkään en ujona tyttönä koskaan pyytänyt vastausta näihin kysymyksiin.

Mä vaan en voi hyväksyä matematiikkaa. Mä en usko siihen. Pakko siinä on olla jotain aukkoja. Matematiikka on vaan ihmisen keksimiä merkkijonoja. Varmasti asiat joita kaavoilla selitetään monesti pitääkin paikkansa mutta en vaan usko että matematiikka olisi täydellistä. Mikään ihmisen keksimä ei ole täydellistä. Matematiikka on ihmisen kehittelemää ja ihminen on epätäydellinen. Asiat joita nyt pidämme totena voidaan muutaman vuosikymmenen päästä osoittaa vääriksi. En vaan usko matematiikan aukottomuuteen. Senpä takia haluan tosiaan käydä pitkän matikan ja yliopistolla sit vois jotai kursseja käydä. Ehkä mulla on turhan kunnianhimoiset tavoitteet ja kukaan ei ota mua vakavasti, mutta sellasta taitaa olla filosofin elämä. Mutta voin kertoa, etten ole yksin näiden kysymysten kanssa. Nimittäin viime vuonna Logiikka, filosofia ja kieli- kirjasta ahdistuneena laitoin vanhalle filosofian opettajalle tuskastuneen viestin ja kerroin hänelle näitä samoja juttuja. Hän vain totesi, että itse Wittgensteinilla oli samanlaisia ajatuksia, tosin ne sitten ajoi hänet hulluuden partaalle. Mutta eihän sitä tiedä jospa minäkis keksisin jotain merkittävää... Ja ajaudun hullun partaalle :D

Tässä välivuoden aikana on kyllä tullut perin juurin pohdittua tulevaisuutta ja kaikkea. Vaikeuksista huolimatta tunne siitä, että filosofia on mun juttu, on vain vahvistunut. Ihan sama vaikka työllisyys ei tule olemaan kovin hyvä, mutta se on ala joka mua kiinnostaa. En pystyisi opiskelemaan alaa, joka ei mua kiinnosta. Lisäksi amkin käytännönläheisiin pääsykokeisiin lukiessa mua rupes ahdistamaan kun materiaali ei ollut kovin tieteellistä. Löysin itsestäni tutkijasielun, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Lisäksi olen alkanut meditoimaan, erään kaverin innoittamana, kaikki kiitos hänelle. Moni mieltäpainava asia on selkiytynyt meditoinnin avulla. Myös tämä opiskelukuvio. Filosofia vaan on mun juttu.

Tadaa! Tässä on kauan odotettu uusi banneri:

Figueira da Foz, Praia de Quaios, Portugali (Kuvaajana S)

 

Päätin myös vaihtaa profiilikuvan:

 

 

 

"Be brave. Take risks. Nothing can substitute experience."

Paulo Coelho

 

 

That's my motto.

 

Postausehdotuksia saa laittaa ja kommentoiminen on suotavaa ! :) 

Ihanaa kesää kaikille, toivotaan että säät paranisivat!

 

 

Love,  Milla

(ig:@milaniex)

 

P.S. Kuvapostausta luvassa!



//edit.  Tajusin juuri, että eihän tuo banneri noin toimi, että otsikko on kahteen kertaan. Korjaan sen lähiaikoina.