Ahvenanmaan partioleiri ja Jämsä Jukola 2013

Ahvenanmaan auringonlasku




Meillä oli tosiaan lippukunnan oma kesäleiri toisella kesälomaviikolla Ahvenanmaalla, Prästön saarella. Jo paikan takia kannatti lähteä sinne. Se oli ihanasti meren rannalla. Yhtenä iltana kuvasin ton ihanan auringonlaskun. Oli mukavaa pitkästä aikaa päästä ohjailemaan muksuja, en ole vuoteen vetänyt ryhmää ja nyt muistan taas kuinka mukavia lapset ovat :)

Leirin teeman oli merirosvot. Lapset tekivät mm. "rommia", pelasivat "uhkapelejä", rakensivat aarrearkun. Joka päivä leirialueelle piilotettiin pulloposti, jossa oli joku viesti. Lisäksi jokaisella iltanotskilla annettiin sellainen kiertopalkinto ns. talismaani (niin kuin selviytyjissä) ja se jaettiin aina eri kriteerein :) Perjantaina, jolloin minä lähdin, kävimme Taffelin tehtaalla. Tuoreet sipsit oli ihan parhaita, varsinkin juustonaksut <3 Harmi ettei ollut tehtaanmyymälää, mut onneks saatiin kuiteski saatiin mukaan sipsipussit, dops keksejä ja lippikset :D

Jouduin lähtemään leiriltä aikaisemmin, jotta ehdin Jukolan viestiin. Jouduin yksin matkustamaan laivalla. Viking Grace oli hieno paikka, mutta siellä oli tylsää yksin :D

Mun luksus sviitti

I love scouting <3
 

Matkaan tuli hiukan mutkia, kun vasta satamassa sain kuulla ettei isä tulekaan hakemaan mua Turusta. Hän kertoi myös, että sataman asemalta lähtee juna Helsinkiin ja hän tulisi hakemaan mut Pasilasta. Iski pieni paniikki kun en löytänyt lippuautomaattia, enkä tiennyt missä on lähin raha-automaatti. Junassa kun ei voi maksaa ainakaan visa electronilla ja mulla ei enää ollut käteistä siinä vaiheessa. Lisäksi akku oli ihan lopussa. Lopulta menin taksilla varsinaiselle rautatieasemalle. Jouduin myös syömään siellä, koska olin laskenut sen varaan, että pysähtyisin isän kanssa jollain huoltoasemalla syömään ja en sen takia sitten syönyt laivalla. Asemalla oli ulkona olevat näytöt rikki tai jotain, niin pelkäsin, että olen väärässä junassa, mutta selvisin kuin selvisinkin perille. :) Oli aikamoinen reissu! :D

Olin kotona joskus puolen yön aikaan :D



              JÄMSÄ JUKOLA 15.-16.6.2013                

Heräsin seitsemältä ja ryhdyin pakkaamaan. Jukola bussi lähti liikkeelle klo 10 ja matka kohti Jämsää alkoi. Olin hyvillä mielin lähdössä kisaturistiksi Jukolaan, sillä lonkka revähti Suunto Gamesissa uudestaan ja päätin olla kisaamatta. Vaan kuinkas sitten kävinkään. Vasta bussissa sain kuulla, että vitosjoukkueessa oli sattunut äkillinen sairastapaus ja ketään muuta ei oikeastaan ollut. Joten minä sitten päätin pelastaa joukkueen. Onneksi olin varmuuden vuoksi pakannut suunnistuspaidan, kompassin ja pesutarvikkeet. Suunnistustrikoot kävin ostamassa, ne oli tosi upeet, halvimmat mahdolliset, sellaiset kiiltävät ja punaiset. :D

Siis tottakai mä juoksen farkuissa :)

Jalka oli kipeä jo ennen kilpailua. Välimatkat olivat aika pitkät niin en koko aikaa jaksanut ravata paikasta toiseen. Enkä muutenkaan ehtinyt venlojen viestiä paljon seurailemaan, kun piti valmistautua omaan kisaan. Olin ihan pihalla koko ajan, en tiennyt mistään mitään. En ollut lukenut juurikaan kilpailuohjeita, enkä tutkinut vanhoja karttoja, koska en tiennyt että osallistunkin :D

Jukolan tunnelmaa

Venlojen viestin lähtö

Tyylikkäänä metsään.. noi trikoot on niin upeet :D

Yritin tehdä huolelliset alkulämmittelyt, mutta lonkkaaan sattui jalanheiluttelut. Niinpä sitten vain tyydyin pyörittelemään nilkkoja, ettei ne sitten vain taitu. Se siitä vasta olisikin puuttunut! Välillä kävin kurkkaamassa online palvelusta, missä vaiheessa edellinen viestinviejä menee. Aluksi en vain osannut lukea sitä vekotinta. :D Välissä rastin ykkösjoukkue tuli maaliin sijalla 166.! Se oli hieno suoritus, varsinkin kun ottaa huomioon, että mukana oli kaksi ensikertalaista. :) Pian 3. osuuden menijä tulikin ja minä pääsin matkaan. 

Matka vaihtopuomilta K-pisteelle kesti ikuisuden. Oli noloa kävellä, mutta yritin linkuttaa, että kaikki varmasti tajuu, että mulla on syy olla juoksematta :D

Oli hyvin vaikeaa tottua hitaaseen vauhtiin. Siinä meni kaikki kisarutiinit ihan uusiksi. Parilla ekalla välillä en pystynyt lukemaan kunnolla karttaa kun vauhti oli niin hidasta :D

Ainoastaan yksi pummi tuli. Se tuli siitä kun meni rastin ohi ajauduttuani uralta omille teille. Olin ehkä max 2 min poissa kartalta, sitten tajusin pian virheeni. Näin muita menevän rastille ja löysin sen.

Mulla oli mukana 3 geeliä, joita sitten säästelin matkan eri vaiheille: "Siinä 3. kohdalla otan ekan geelin" jne.

Puolen välin iso mäki oli paha mennä tän jalan kanssa :( Myös ojat oli kauheita, koska olen tottunut hyppäämään ojan yli oikea jalka edellä, mutta nyt se jalka on kipeä. Pelkäsin myös, että lonkka revähtäisi kunnolla jos hyppään. Niinpä sitten yritin varovasti hypätä tai kävellä mutalöllöstä. Uudet trikoot meni heti likaisiksi. :D

Noin 11. rastin tienoilla seuraani liittyi kaksi n. 45 vuotiasta suunnistajaa. He keskustelivat mm. bordercollieista :D Ensin he menivät edellä, mutta lopulta kyllästyin niiden jaaritteluun ja menin loppu matkan aina n. 50 m niiden edellä. :D Oli ihan kiva mennä porukassa, koska siinä alku vaiheessa kaikki menivät mun ohi. Ohitin vain yhden mummon.

Niin kuin sanoin, oli hyvin vaikeaa tottua suunnistamaan niin hitaassa vauhdissa ja vieläpä kisassa. Itsetunto kyllä koheni, kun huomasin, että osaankin suunnistaa. Ei ne mammat siellä häntäpäässä osaa suunnistaa. Ne mun kaverit oli yhdessä vaiheessa silleen: " Missä se rasi oikein on? Eikö sen pitäisi jo olla tässä? Ollaanko me noustu liikaa?" Kun näimme rastin toinen niistä oli silleen: "Mulla meinasi usko loppua".  Aijaa, okei, kiva juttu. Mä olin kyllä koko ajan kartalla. Tai en tiennyt tarkalleen, että missä olen, mutta tiesin kuitenkin että kyllä se rasti sieltä tulee, kun kuljettiin ihan suunnassa. Ne ei myöskään tienneet mitä tarkoittaa kuvioraja ja rastinotto. Sitten kun tuli pitkä rasti väli ne oli silleen: "Tässähän voi usko loppua!" Olen ihan varma, että ilman mua ne ei olisi löytäneet maaliin ennen maalin sulkeutumista. :D

Jossain vaiheessa mua pelotti, etten ehdi maaliin ennen maalin sulkeutumista. Kyselin moneen otteeseen, että monelta se sulkeutuu. Oli mulla lopulta ruhtinaallisesti aikaa. Hiljaisemmallakin tahdilla olisin päässyt perille.

Viimeistä edellisellä rastilla kuulin kuulutuksista Venlojen palkintojen jaon ja meinellään oli 5. joukkueen palkitseminen. Siinä vaiheessa alkoi adrenaliini virrata ja kun tulin puskasta pois ja näin viimesen rastin, minun oli pakko hiukan hölkötellä. Tässä vaiheessa olin letkan kärjessä ja johdin meidät väärälle viimeiselle rastille. Sitten yleisö huusi, että se on se toinen ja kipitin oikealle rastille. Mun "juoksu" oli varmaan tosi hassun nänköistä kun pompin oudosti. Yleisöstä joku huusi: "Varovasti!" Ainoastaan yksi meidän letkasta ohitti mut. :)

Selvisin yhtenä kappaleena maaliin ja vieläpä ennen maalin sulkeutumista!
On aina yhtä mukavaa kuulla kisan jälkeen, uloskirjauksessa kuulee: "OK!"



Innostuin tekemään tällaisen memen :)

Uloskirjauksen jälkeen kysyin ensiaputyypeiltä, missä on ensiapu. Sitten yksi heistä näytti mulle missä se on ja minä jäin katselemaan Venlojen palkintojen jakoa. Näin plakintojen jaon 3. sijasta eteenpäin. Jos joku lukija ei tiedä ketkä voitti Venlat, niin tanskalainen seura OK Pan Århus. Ensimmäistä kertaa Venlojen viestin historiassa tanskalainen joukkue voitti! Olen iloinen, että tanska voitti eikä Norja tai Ruotsi :D
Sitten nilkuttelin ensiapuun. Pyysin että laittaisivat siihen jotain kylmää. Ne tais vähän järkyttyy, kun kuulivat, että olin mennyt kilpailemaan jalkapuolena :D Se oli kaikista laadukkain ensiapupiste, jossa olen koskaan ollut. Ensin yksi kysyi tiedot. Sitten siihen tuli toinen. Sen jälkeen lääkäri tuli taivuttelee jalkoja. :D Minusta oli tylsää, että minua tutki niin moni hoitaja. Kaksi hoitajaa ja yksi lääkäri tutki mut ja muut 4? kävivät katsomassa. Jouduin olemaan siellä sairaan kauan. Olin varman, että ne on unohtanu mut :D Mulle alko tulee kylmä, kun kuitenkin olin menny sinne suoraan kisan jälkeen. Yritin yskiä, että saisin huomiota, mutta se ei auttanu. Ne kävi vaan kurkkii siinä ovella. Yksikin kysyi: "Onks se (jääpussi) vielä kylmää". Vastasin: "Ei kauheesti". Sit se vaan häippäs. No pian sen jälkeen onneks toinen hoitaja tuli kysyy samaa ja sain uuden pussin. Sit 30 min jälkeen sain lähtee :D

Matka ensiavusta seurateltalle kesti ikuisuuden. Nilkuttelin hitaasti ja olin ihan jäässä. Aurinkokin oli pilven takana. Oli kurjaa kun kukaan ei tullut vastaan. Olisin halunnut pyytää takkia lainaan. Tai no juttelin yhden seuratoverin kanssa, mutta en tunne sitä niin hyvin, niin en kehdannut pyytää takkia lainaan. :D

Matka seurateltalta teltalle hakemaan suihkukamppeet ja takaisin seurateltalle kesti lähes tunnin! Surateltalta oli onneks lyhyt matka suihkuun. En ole pitkään aikaan käynyt niin nopeasti suihkussa, saunassa ja pukeutunut :D Oli tulipalokiire, että kerkeän nähdä Jukolan viestin lähdön. En varmaan metsässäkään mennyt niin kovaa kuin matkatessani suihkuilta lähtöviitoituksen viereen. :D

Jukolan viestin lähtö

Lähdön jälkeen matkasin seurateltalle hakemaan rinkan ja linnoittauduin makuupusseineni  kisakatsomoon. Olin taas ihan pihalla kaikesta. Muka seurasin kisaa, mutta oikeasti en tajunnut mitään. Kuulutuksista suurin osa meni ohi, kärkijoukkueet tiesin kyllä koko ajan. Oli tyhmää, että screeni oli sellaisessa paikassa, että sen lähelle ei oikein voinut linnoittautua ellei halunnut seistä. En nähnyt screenin tekstejä. Karttapalat näin, mutta en saanut ikinä selvää missä kukin menee :D


Tullinge SK ensimmäisenä vaihtoon

Eiks noi otsalamppujen valot näytä ihan linnulta? :)

Mun ei onneksi tarvinnut olla kauaa yksin kun aina joku tuttu tuli juttelemaan :D Olisin mennyt O:n kanssa kahdelta mallasrastille, mutta se oli mennyt jo kiinni :( Aamulla en taas enää jaksanut niin ensi vuonna sitten mallasrastille! :D


Ei väsytä

Valvoin tosiaan koko yön. Söin eväitä: tax free karkkeja, sipsiä ja pepsiä :D Teetä, pähkinäitä, välipalakeksejä... Ja kahdelta söin päivällisen :D Urheilijan eväät ja silleen :D Kurkku vaan tais tulla kipeeksi, koska join kylmää pepsiä ja ulkona oli kylmä :/

Kisatyyli

Kaikin puolin reissu oli ikimuistoinen. Itse kilpailusuoritukseni oli avartava kokemus, sillä nyt tiedän, että osaan oikeasti suunnistaa.Se kun ei ole ollut niin varmaa :D

Nyt alan avlmistautua ensi vuoden Venlojen viestiin! Aion oikeasti treenata niin hyvin kun vain pystyn. Tavoitteeni on olla niin hyvässä kunnossa, että minua edes harkitaan ykkösjoukkueeseen!

Kun vain saisin tän lonkan kuntoon. Valmentajani suositteli hierojaa tai osteopaattia. Aionkin mennä sinne mahd. pian. En tosiaan tiedä mitä KRV:stä tulee, kun olen ilmoittautunut eliitti sarjaan... :D Toivotaan, että lonkka paranisi tästä. En tosiaan halua olla enää 2 kk liikkumatta. :/ Se ei tehnyt todellakaan hyvää, musta tuli kauhee datis. :D
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa!

Aurinkoista kesää kaikille!

xoxo
- Milanie

Tulevaisuuden suunnitelmia

En ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään, tässä on ollut aika kiireistä. YO-postauksen teen myöhemmin koska, olen laiska latailemaan kuvia. 

Ajattelin kertoa tulevaisuuden suunnitelimistani. Nyt kävi niin, että en jaksanut kirjoituksen jälkeen lukea pääsykokeisiin tarpeeksi. Kahteen pääsykokeeseen jätin tyhjän vastauksen ja kaksiin en mennyt. Filosofian pääsykokeet olivat vaikeat, mutta eivät mitään rakettitiedettä. Ne olivat vaikeat vain, koska en ollut lukenut tarpeeksi, jotta olisin niihin osannut vastata.

En halunnut mennä matkailualan pääsykokeisiin, koska mielestäni olisi ollut moraalitonta viedä jonkun sellaisen paikka joka oikeasti haluaa alalle. Ehkä joskus opiskelen matkailualaa, mutta juuri nyt minua ei kiinnostaa niin pinnallinen ala.

On erittäin epätodennäköistä, että pääsisin ylipostoon, sillä lähtöpisteeni eivät ole kovin suuret ja kokeista saan nollapistettä :D

Olen yleensä optimistinen, mutta jos ei osaa niin ei osaa. On ihan turha mitään puuta heinää ryhtyä kirjoittamaan, kun sellaisella vastauksella ei pääse sisään. Lähdin vain katsomaan pääsykokeita, että tiedän sitten mitä ensivuonna on tulossa.

En ymmärrä ihmisten asenteita välivuotta kohtaan. Heti leimataan laiskaksi, jos pitää välivuoden ja ei mene töihin.  Minulle välivuosi on äärimmäisen hyvä vaihtoehto. Jos minä saisin päättää tekisin elämässäni vain kahta rakastamaani asiaa, treenaisin ja lukisin filosofiaa. :)) 

Kerkeän elämäni aikana olla töissä vaikka kuinka monta vuotta, mutta urheilusta en voi pihistää. Mulla on muutenkin mennyt nää vuodet hukkaan, kun en vaan kerta kaikkiaan osannut yhdistää urheilua ja koulua. Nyt mulla on kerrankin aikaa treenata. Ensi vuonna suunnistus on mulle ykkös asia ja filosofia hyvä kakkonen. Meen töihin jos pääsen johonkin sellaseen paikkaan, jossa on ymmärtäväinen työnantaja ja työajat saa sumplittua sillä tavalla, että ne sopii mun harjotusohjelmaan.

Menen myös Espanjaan vähän pidemmäksi aikaa. Ensin olin innoissani menossa au pairiksi, mutta iskä sai mut tajuamaan, että vaipanvaihto ei ole mun juttu. :D Au pair juttuun hän tokaisi:"Menisit mieluummin vaikka treenaamaan." Mietimme myös, että josko tekisin jotain vapaaehtoistyötä siellä. Tarkemmin en ole vielä miettinyt. Mulla on Pohjois Espanjassa kaksi kielimatka kaveria ja haluaisin mieluiten lähelle niitä :) Sen verran olen kuitnekin miettinyt, että suunnistuksen kannalta paras aika mennä Espanjaan on talvella, jolloin Suomen metsissä on vielä lunta. Iskä tietää jonkun (oliko SK Pohjantähden) suunnistajan, joka asuu Espanjassa, siltä voisi ehkä kysellä kaikkea. Sitäkin mietin, että voisin etsiä jonkun espanjalaisen lippukunnan ja auttelisin niitä ja sillee :) Partio on mitä parhainta vapaaehtoistoimintaa :) 

Ja varmaan joku kaksi kuukautta olisi hyvä aika. Siinä ajassa myös kielitaitokin kehittyy. Olin tosiaan viime kesänä kolme viikkoa Englannissa, Torquayssa kielimatkalla. Kielitaito ei juuri niin lyhyessä ajassa parantunut. Paitsi ehkä kuullun ymmärtäminen parani sikäli, että nyt ymmärrän paremmin brittiaksenttia. :D  Olen kuitenkin 10 vuotta lukenut englantia. Niin jos menisin vaikka nytten kahdeksi kuukaudeksi Englantiin, en usko että merkittävää muutosta kielitadossani tapahtuisi. Kun taas espanjaa olen lukenut kolme vuotta. Uskon, että siinä ajassa opin paljon :) Huomasin jo hiihtolomalla, kun olimme siellä, etttä kielitaito hiukan parani :) Vaikka en aina löytänyt oikeita sanoja, ymmärsin mitä mulle puhuttiin :)

 

Tähän väliin muutama kuva kielimatkalta :)

 

The Summer of a life time <3

 





 

 Tää oli kaikista ihanin paikka, juoksin tuol niityllä  ja kiipesin ton kallion päälle! Oli ihan mahtavaa, sillä en päässy kurkkukivun takia siellä suunnistamaan, niin oli ihanaa olla tuolla ja juoksennella :) Ja kuten kuvast anäkyy siellä ravasi vapaita hevosia :)

 

I want back to Torquay <3

 



EF Disco <3 Tuona iltana oli Olympia teema ja siksi kädessä lukee Finland, toisessa kädessä tais olla Suomen lippu :D



 

Olen aika innoissani tästä, koska olen noin viiden vuoden ajan ollut kiinnostunut Espanjasta ja olen haaveillut pitkään, että jonain päivänä matkustan sinne pidemmäksi aikaa. Miksei siis nyt kun minulla on aikaa? En halua, että minulle käy niin, että kielitaito sitten unohtuu. Haluan pitää yllä hyvää kielitaitoa. Lisäksi vamhempani lupasivat tukea mua tässä Espanjan matkassa, se oli ylioppilaslahja niiltä. Paras lahja ikinä! :)  Unelmat on tarkoitettu toteutettaviksi!  Uskon, että hmisen elämäntehtävä on seurata omia unelmiaan. Maapallo länsimaistuu ja yhteiskunta muuttuu koko ajan kiireisemmäksi. Työn tekoa ja ahkeruutta ihannoidaan. Harva uskaltaa seurata unelmiaan. Minusta se on hyvin surullista.

 

 

Nyt ryhdyn kirjoittamaan romaanipostausta Jukolan viestistä :D Ehkä tällä viikolla teen vihdoin sen yo-postauksen!

 

Sen verran tästä päivästä, että kävin Willassa ja siellä oli Gaya Cosmeticsin meikkaajia. Oon aina halunnu mennä noihin meikkausjuttuihin mitä kauppakeskuksissa näkee ja tänään päätin sitten kokeilla. :) Ihastuin niiden meikkivoiteeseen, siinä on viisi tuotetta samassa, se on hyväksi iholle, parempi kuin nestemäinen meikkivoide, 100% luonnollinen ja mikä parasta se ei lähde kun meikattuja kasvoja pyyhkii paperiin. Lisäksi jos vaikka rusketun kesällä, voin koska tahansa mennä niiden liikkeeseen ja ne tekee siitä tummemman ilman mitään veloitusta. :) Meikistä tuli muutenkin hiano ja se mies meikkaaja oli tosi mukava ja ammattitaitoinen. Pääsin puhumaan englantia. :D Se kehu mun "natural blushia" ja sai mut tajuamaan että punaiset posket eivät ole rumat. Oli kyllä tyyris ostos, mutta uskon, että se oli sen arvoinen. Se naismeikkaaja sanoi, että päivittäisessä käytössä se riittää 6 kk. :) Muutenkin toi meikkivoide tuli hyvään saumaan sillä mulla ei ole kuin joku äitin ostama meikkivoide, josta se ei tykänny, eli se on mulle vääränsävyinen. Sitten mulla on Joe Blascon meikkivoide, jota käytän kun haluan peittävyyttä, esim. juhlissa käytän sitä. :) Molemmat on tyyritä, mutta uskon, että varsinkin tää Gaya oli oikeesti hyvä ostos. :)
 



mulla on toi sävy mf2

www.gayacosmetics.com 

Ihanaa kesää kaikille!

xoxo
-Milanie