Milanien Joulukalenteri 17. luukku - Koerutiinit

Nykyään suhtaudun paljon vakavammin kokeisiin kuin ennen, oikein suurella antaumuksella. Tosin riippuu kyllä kokeesta. Amiksen kokeisiin en suhtautunut samalla tavalla kuin vaikka pääsykokeisiin, mutta se on kai tavallaan aika itsestäänselvää. Mitä tärkeämpi koe sitä enemmän panostan siihen.

Urheilun ansiosta olen oppinut mm. sen että pyrin optimoimaan kilpailutilanteen ja samaa sovellan kokeisiin.

 Tärkeintä mielestäni on: 

Hyvä valmistautuminen eli siis se että on opiskeltu huolella
Usko itseensä.
Hyvä mieli.
Hyvät eväät.
Hyvät yöunet. 

 Näillä pärjää jo pitkälle.

Nyt en aio keskittyä siihen miten opiskelen ja mitä lukutekniikoita käytän yms. Siinä mulla on kaikista eniten tekemistä. Tuntuu että vieläkin oikea mulle sopiva opiskelutekniikka on hakusessa. Mutta eniten opin sillä että teen muistiinpanoja ja käytän niissä paljon värejä yms. Jos en tee mitään muistiinpanoja mikään ei jää päähän. Ehkä jossain vaiheessa voin mun varsinaisia opiskeluvinkkejä jakaa.

Mutta siis niin kuin aiemmin sanoin pyrin siis optimoimaan koetilanteen. Eli pyrin pääsemään mahdollisimman hyvään vireeseen jotta minimoisin virheet. Kokeessa keskittyminen ei saa herpaantua hetkeksikään.

Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä että pyrin lukemaan kokeeseen hyvin (tosin tässä osassa on kaikista eniten tekemistä sillä aloitan aina liian myöhään lukemisen). Sitten viimeistään edeltävänä päivänä pyrin siihen että valmistaudun tulevaan koitokseen myös henkisesti. Yritän tsempata itseäni. Luen lempi aforismejani, kuuntelen tsemppaavaa musikkia ja katon motivoivia videoita. Samalla tavalla valmistaudun muuten kilpailuihinkin.

On hyvin tärkeää että uskoo itseensä. Tämän vuoden pääsykokeisiin menin yllättävän tyynenä. Vähän tietysti jännitti enkä saanut aamulla mitään syötyä, mutta muuten pysyin todella rentona. Vakuutin itselleni monta kertaa ja toistelin mielessäni ”Pystyn siihen, pystyn siihen yms.” ja se oikeasti toimi. Menin kokeesen aika chillisti jakkupuvussani sillee: "ei täs mitää iha perus päivä teenpä tässä yhen kokeen," kun taas muut luki paniikissa vielä kirjaa. Kokeet menivätkin hyvin. Tampereelle jäin 12. varasijalle ja Turkuun 4. varasijalle. Hakijoita n. 200 ja sisään otetaan n.12. Joten ihan hyvin vai mitä? Aiempina vuosina en uskonut itseeni ja se näkyi niin koetilanteessa kuin tuloksissakin.

Tämä oli keväällä huoneeni seinällä kissankorkuisilla kirjaimilla, jotta varmasti muistaisin sen

Yksi tärkeimmistä rutiineista on lisäksi hyvät yöunet. On äärimmäisen tärkeää että kokeessa on vireänä ja se onnistuu kun nukkuu riittävästi. Minulla on kokemusta siitäkin kun eräänä pääsykoetta edeltävänä iltana olin Miley Cyrusin keikalla. Ei muuten mennyt hyvin se koe. Ymmärsin koekysymykset täysin väärin ihan vain omaa huolimattomuuttani. Näin olisi tuskin käynyt jos olisin nukkunut kunnon yöunet. En kuitenkaan jäänyt surkuttelemaan menetettyä opiskelupaikkaa, koska nyt opin sen että hyvät yöunet ovat oikeasti tärkeät. 

Ja yksi tärkeä seikka kokeeseen valmistautumisessa on että menee ajoissa koepaikalle. En todellakaan haluaisi myöhästyä esim. pääsykokeista. Senpä takia keksin tänä vuonna sellaisen ratkaisun että matkustin jo edellisenä päivänä koekaupunkiin. Tai en oikeastaan myöhästymisen pelossa vaan ettei tarvii stressata junien liikkumisesta. En ikinä haluaisi menettää opiskelupaikka sen takia että vr ei kulje. Sen takia aiempina vuosina lähdin kotoa tyyliin kuudelta vaikka koe olisi alkanut klo 10 ja myöhemmällä junallakin olisi päässyt. Ja kun sitten tänä vuonna matkustin jo edellisenä päivänä pystyin nukkumaan rauhassa ja pitkään ja aamulla ei tarvinnut stresssata. Mitä vähemmän ylimäärästä stressiä kokeessa sen parempi.

❤

Koe rutiineihini kuuluu myös eväiden tekeminen, joista kerroinkin eilen. Hyvät eväät tekee koetilanteesta miellyttävän. 

Itse kokeen alotan sillä että alan suunnittelemaan vastauksia. Kirjoitan kysymykset uudeelleen ja saatan alleviivailla kysymyspaperia jos se on sallittua. Sitten kirjaan ylös pääkohtia että mihin siinä kysymyksessä pitää vastata. Ja sitten kirjaan ylös mitä mieleen tulee aiheesta ja teen miellekartan jokaisesta tehtävästä. Ensimmäinen puolituntia menee tähän.

Vastaamisen aloitan yleensä siitä minkä osaan parhaiten. Ja koska olen kirjottanut kaikista miellekartan niin ne mitä en osaa niin hyvin jää hautumaan mielen sopukoihin siksi aikaa kun kirjoitan muita vastauksia.

Artsy kuva blogin kätköistä.. Photoshop skills 5/5

Jos olen oikein hyvin valmistautunut mietin kirjoittessa jopa kaikkia sanamuotoja ja sanavalintoja ja rakennetta. Ensin on määriteltävä käsitteet. Sitten palloittelen argumentteja ja vasta-argumentteja ja loppuun jää pääpointti. Lopuksi tarkistan asiavirheet ja kielioppivirheet sekä ulkoasun, mun käsialasta tulee paikoin epäselvää kun kirjoitan nopeesti niin pitää tarkistaa ihan kirjain kirjamelta välillä. Ja jos jollekin ei käynyt vielä tässä vaiheessa selväksi niin viihdyn kokeessa usein viimeisille minuuteille asti. Kaikki aika on käytettävä hyödyksi. Resepti hyvälle koemenestykselle on tässä.

Nyt mustaa saa käsityksen, että olen hikke mutta en tosiaan ole. En toteuta kunnolla tota ensimmäistä vinkkiä: "lue riittävästi". Ei paljon auta mitkään hienot rakenteet ja sanamuodot jos kirjoittaa satuja eikä vastaa kysymykseen.. :D Mulla on siis itsellänikin vielä paljon opittavaa.

Lisäksi neuvo jonka olen oppinut äidiltä:

"Tee parhaasi niin se riittää."

Kukaan ei voi tehdä enempää kuin sen mitä pystyy. Yhessä vaiheessa vaadin itseltäni liikoja. Esim. yläasteelta lukioon enkku oli mulla 7 ja vaadin silti itseltäni että mun olis pitäny saada kymppejä, mikä järki?? Tein enkun tehtäviä aina puoleen yöhön asti ja jatkoin aamulla ja silti ne saatto olla väärin, en vaan osannu ja oli turhauttavaa kun en saanut opiskella omalla tasolla ja mun oli pakko kirjottaa englanti pitkänä. En vaan ollut hyvä englannissa. Kaikki eivät ole hyviä kaikessa, riittää että tekee parhaansa.

Mutta nykyään oikeastaan tykkään kokeista, tai siitä koetilanteesta. Niissä on aina kiva jännittynyt ja latautunut tunnelma kun ensin kaikki oottaa että saa kääntää paperit ja sit kaikki alkaa adrenaaliinin voimalla kirjoittamaan vastauksia. Sit on kiva syödä hyviä eväitä ja nauttia siitä koetilanteesta. Nauttiminen tulee siis sen alkupaniikin jälkeen. Sillä AINA kun luen koekysymykset mulle tulee fiilis etten osaa mitään, mutta lopulta huomaankin että kyllä jotain on jäänyt päähän. Viimeksi keskiviikkona kävi niin että lopulta sain paremman esseen aikaiseksi siitä kysymyksestä johon aluksi luulin etten osaa vastata. Oivalsin nimittäin siinä kirjoittaessa yhden teorian keskeisen pointin. Se ei ollut auennut mulle tunneilla eikä se ollut valjennut mulle kokeeseen lukiessa, älysin sen vasta kokeessa, aika siistiä. :)

Hyvää joulun odotusta!! ❤

xoxo

Milanie