Ahvenanmaan auringonlasku |
I love scouting <3 |
Olin kotona joskus puolen yön aikaan :D
JÄMSÄ JUKOLA 15.-16.6.2013
Heräsin seitsemältä ja ryhdyin pakkaamaan. Jukola bussi lähti liikkeelle klo 10 ja matka kohti Jämsää alkoi. Olin hyvillä mielin lähdössä kisaturistiksi Jukolaan, sillä lonkka revähti Suunto Gamesissa uudestaan ja päätin olla kisaamatta. Vaan kuinkas sitten kävinkään. Vasta bussissa sain kuulla, että vitosjoukkueessa oli sattunut äkillinen sairastapaus ja ketään muuta ei oikeastaan ollut. Joten minä sitten päätin pelastaa joukkueen. Onneksi olin varmuuden vuoksi pakannut suunnistuspaidan, kompassin ja pesutarvikkeet. Suunnistustrikoot kävin ostamassa, ne oli tosi upeet, halvimmat mahdolliset, sellaiset kiiltävät ja punaiset. :D
Siis tottakai mä juoksen farkuissa :) |
Jukolan tunnelmaa |
Venlojen viestin lähtö |
Tyylikkäänä metsään.. noi trikoot on niin upeet :D |
Yritin tehdä huolelliset alkulämmittelyt, mutta lonkkaaan sattui jalanheiluttelut. Niinpä sitten vain tyydyin pyörittelemään nilkkoja, ettei ne sitten vain taitu. Se siitä vasta olisikin puuttunut! Välillä kävin kurkkaamassa online palvelusta, missä vaiheessa edellinen viestinviejä menee. Aluksi en vain osannut lukea sitä vekotinta. :D Välissä rastin ykkösjoukkue tuli maaliin sijalla 166.! Se oli hieno suoritus, varsinkin kun ottaa huomioon, että mukana oli kaksi ensikertalaista. :) Pian 3. osuuden menijä tulikin ja minä pääsin matkaan.
Matka vaihtopuomilta K-pisteelle kesti ikuisuden. Oli noloa kävellä, mutta yritin linkuttaa, että kaikki varmasti tajuu, että mulla on syy olla juoksematta :D
Oli hyvin vaikeaa tottua hitaaseen vauhtiin. Siinä meni kaikki kisarutiinit ihan uusiksi. Parilla ekalla välillä en pystynyt lukemaan kunnolla karttaa kun vauhti oli niin hidasta :D
Ainoastaan yksi pummi tuli. Se tuli siitä kun meni rastin ohi ajauduttuani uralta omille teille. Olin ehkä max 2 min poissa kartalta, sitten tajusin pian virheeni. Näin muita menevän rastille ja löysin sen.
Mulla oli mukana 3 geeliä, joita sitten säästelin matkan eri vaiheille: "Siinä 3. kohdalla otan ekan geelin" jne.
Puolen välin iso mäki oli paha mennä tän jalan kanssa :( Myös ojat oli kauheita, koska olen tottunut hyppäämään ojan yli oikea jalka edellä, mutta nyt se jalka on kipeä. Pelkäsin myös, että lonkka revähtäisi kunnolla jos hyppään. Niinpä sitten yritin varovasti hypätä tai kävellä mutalöllöstä. Uudet trikoot meni heti likaisiksi. :D
Noin 11. rastin tienoilla seuraani liittyi kaksi n. 45 vuotiasta suunnistajaa. He keskustelivat mm. bordercollieista :D Ensin he menivät edellä, mutta lopulta kyllästyin niiden jaaritteluun ja menin loppu matkan aina n. 50 m niiden edellä. :D Oli ihan kiva mennä porukassa, koska siinä alku vaiheessa kaikki menivät mun ohi. Ohitin vain yhden mummon.
Niin kuin sanoin, oli hyvin vaikeaa tottua suunnistamaan niin hitaassa vauhdissa ja vieläpä kisassa. Itsetunto kyllä koheni, kun huomasin, että osaankin suunnistaa. Ei ne mammat siellä häntäpäässä osaa suunnistaa. Ne mun kaverit oli yhdessä vaiheessa silleen: " Missä se rasi oikein on? Eikö sen pitäisi jo olla tässä? Ollaanko me noustu liikaa?" Kun näimme rastin toinen niistä oli silleen: "Mulla meinasi usko loppua". Aijaa, okei, kiva juttu. Mä olin kyllä koko ajan kartalla. Tai en tiennyt tarkalleen, että missä olen, mutta tiesin kuitenkin että kyllä se rasti sieltä tulee, kun kuljettiin ihan suunnassa. Ne ei myöskään tienneet mitä tarkoittaa kuvioraja ja rastinotto. Sitten kun tuli pitkä rasti väli ne oli silleen: "Tässähän voi usko loppua!" Olen ihan varma, että ilman mua ne ei olisi löytäneet maaliin ennen maalin sulkeutumista. :D
Jossain vaiheessa mua pelotti, etten ehdi maaliin ennen maalin sulkeutumista. Kyselin moneen otteeseen, että monelta se sulkeutuu. Oli mulla lopulta ruhtinaallisesti aikaa. Hiljaisemmallakin tahdilla olisin päässyt perille.
Viimeistä edellisellä rastilla kuulin kuulutuksista Venlojen palkintojen jaon ja meinellään oli 5. joukkueen palkitseminen. Siinä vaiheessa alkoi adrenaliini virrata ja kun tulin puskasta pois ja näin viimesen rastin, minun oli pakko hiukan hölkötellä. Tässä vaiheessa olin letkan kärjessä ja johdin meidät väärälle viimeiselle rastille. Sitten yleisö huusi, että se on se toinen ja kipitin oikealle rastille. Mun "juoksu" oli varmaan tosi hassun nänköistä kun pompin oudosti. Yleisöstä joku huusi: "Varovasti!" Ainoastaan yksi meidän letkasta ohitti mut. :)
Selvisin yhtenä kappaleena maaliin ja vieläpä ennen maalin sulkeutumista!
On aina yhtä mukavaa kuulla kisan jälkeen, uloskirjauksessa kuulee: "OK!"
Innostuin tekemään tällaisen memen :) |
Uloskirjauksen jälkeen kysyin ensiaputyypeiltä, missä on ensiapu. Sitten yksi heistä näytti mulle missä se on ja minä jäin katselemaan Venlojen palkintojen jakoa. Näin plakintojen jaon 3. sijasta eteenpäin. Jos joku lukija ei tiedä ketkä voitti Venlat, niin tanskalainen seura OK Pan Århus. Ensimmäistä kertaa Venlojen viestin historiassa tanskalainen joukkue voitti! Olen iloinen, että tanska voitti eikä Norja tai Ruotsi :D
Sitten nilkuttelin ensiapuun. Pyysin että laittaisivat siihen jotain kylmää. Ne tais vähän järkyttyy, kun kuulivat, että olin mennyt kilpailemaan jalkapuolena :D Se oli kaikista laadukkain ensiapupiste, jossa olen koskaan ollut. Ensin yksi kysyi tiedot. Sitten siihen tuli toinen. Sen jälkeen lääkäri tuli taivuttelee jalkoja. :D Minusta oli tylsää, että minua tutki niin moni hoitaja. Kaksi hoitajaa ja yksi lääkäri tutki mut ja muut 4? kävivät katsomassa. Jouduin olemaan siellä sairaan kauan. Olin varman, että ne on unohtanu mut :D Mulle alko tulee kylmä, kun kuitenkin olin menny sinne suoraan kisan jälkeen. Yritin yskiä, että saisin huomiota, mutta se ei auttanu. Ne kävi vaan kurkkii siinä ovella. Yksikin kysyi: "Onks se (jääpussi) vielä kylmää". Vastasin: "Ei kauheesti". Sit se vaan häippäs. No pian sen jälkeen onneks toinen hoitaja tuli kysyy samaa ja sain uuden pussin. Sit 30 min jälkeen sain lähtee :D
Matka ensiavusta seurateltalle kesti ikuisuuden. Nilkuttelin hitaasti ja olin ihan jäässä. Aurinkokin oli pilven takana. Oli kurjaa kun kukaan ei tullut vastaan. Olisin halunnut pyytää takkia lainaan. Tai no juttelin yhden seuratoverin kanssa, mutta en tunne sitä niin hyvin, niin en kehdannut pyytää takkia lainaan. :D
Matka seurateltalta teltalle hakemaan suihkukamppeet ja takaisin seurateltalle kesti lähes tunnin! Surateltalta oli onneks lyhyt matka suihkuun. En ole pitkään aikaan käynyt niin nopeasti suihkussa, saunassa ja pukeutunut :D Oli tulipalokiire, että kerkeän nähdä Jukolan viestin lähdön. En varmaan metsässäkään mennyt niin kovaa kuin matkatessani suihkuilta lähtöviitoituksen viereen. :D
Jukolan viestin lähtö |
Lähdön jälkeen matkasin seurateltalle hakemaan rinkan ja linnoittauduin makuupusseineni kisakatsomoon. Olin taas ihan pihalla kaikesta. Muka seurasin kisaa, mutta oikeasti en tajunnut mitään. Kuulutuksista suurin osa meni ohi, kärkijoukkueet tiesin kyllä koko ajan. Oli tyhmää, että screeni oli sellaisessa paikassa, että sen lähelle ei oikein voinut linnoittautua ellei halunnut seistä. En nähnyt screenin tekstejä. Karttapalat näin, mutta en saanut ikinä selvää missä kukin menee :D
Tullinge SK ensimmäisenä vaihtoon |
Eiks noi otsalamppujen valot näytä ihan linnulta? :) |
Mun ei onneksi tarvinnut olla kauaa yksin kun aina joku tuttu tuli juttelemaan :D Olisin mennyt O:n kanssa kahdelta mallasrastille, mutta se oli mennyt jo kiinni :( Aamulla en taas enää jaksanut niin ensi vuonna sitten mallasrastille! :D
Ei väsytä |
Kisatyyli |
Nyt alan avlmistautua ensi vuoden Venlojen viestiin! Aion oikeasti treenata niin hyvin kun vain pystyn. Tavoitteeni on olla niin hyvässä kunnossa, että minua edes harkitaan ykkösjoukkueeseen!
Kun vain saisin tän lonkan kuntoon. Valmentajani suositteli hierojaa tai osteopaattia. Aionkin mennä sinne mahd. pian. En tosiaan tiedä mitä KRV:stä tulee, kun olen ilmoittautunut eliitti sarjaan... :D Toivotaan, että lonkka paranisi tästä. En tosiaan halua olla enää 2 kk liikkumatta. :/ Se ei tehnyt todellakaan hyvää, musta tuli kauhee datis. :D
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa!
Aurinkoista kesää kaikille!
xoxo
- Milanie