Kiitos kaikille tutuille lahjoista, niitä tuli ihan liikaa <3
Aamulla kävin hiihtämässä. En kyllä kovin kovaa päässyt tällä jalalla etenemään ja tukin varmaa koko ladun :D Mutta oli kiva päästä hiihtämään ❤
Sitten kävi sellanen onnettomuus että onnistuin saamaan paleltuman saunassa.. Kyllä, luit oikein sain paleltuman saunassa. Millalle kaikki on mahdollista. Tapani mukaan laitoin kylmäpussin jalan päälle saunassa. Tällä kertaa käytin vaan hieman tehokkaampaa pussia, joka oli hieman liian tehokas.. Pari pentä ja yksi usompi paleltuma tuli. Ne oikein turvitti. Ripeä toiminta ja lämmin vesi kuitenkin auttoivat. Nyt niihin ri enää satu ja jäljellä on enää punaiset jäljet. Ei mitään pahempaa.
10 vuotta sitten... Huh ikäkriisiä pukkaa
Love is all you need
Bday outfit :D
Too many gifts..
Close enough...
Pizzaaaa ❤
Illalla katsoin Disneyn Atlantiksen ❤ Se on ehkä mun lempileffa ❤
Kiitos ihan hirmuisesti kaikille katsojille ja tilaajille! Olen saanut paljon positiivista palautetta! Kiitos siitä! ❤
Tätä joulukalenteria on ollut hauskaa ja haastavaa tehdä! Teidän ansiosta mulla oli pitkästä aikaa joulufiilis! Kiitos! ❤
Opin videoiden teosta paljon tänä aikana. Ja kantapään kautta opin myös sen että kannattaa editoida heti videot, muuten tulee kiirus... Pahoittelut vielä kerran videoiden myöhästymisestä. En joulukalenteri idean saaressa tajunnut mihin olin ryhtymässä :D Mutta minkäs teet ei videoita ilmastakaan taiota..
Pää pursuaa paljon uusia ideoita, mutta Milanie jää silti ansaitulle joulutauolle. Palaan tauolta kun on sen aika. Sinä aikana mun kuulumisia voi seurata Instagramissa: @milaniex
Q&A videon kuvaan ja lataan kun ehdin ja toteutan sen todennäköisesti kahdessa osassa, jotta pystyn vastaamaan kaikkiin kysymyksiin. :)
Pitkästä aikaa kirjottelen taas tänne blogin puolelle. Tässä on ollut aikamoista kiirettä. Töissä on pitkiä päiviä. Töiden jälkeen pitäisi vielä jaksaa treenata ja sitten edioida ja ladata videoita. On tää vloggaaminen kuitenkin ihan hauskaa. :) Ja parasta tässä joulukalenteri jutussa tosiaan on se, että mulla on pitkästä aikaa joulufiilis. :) Tosiaan koska tämä vloggaaminen on syönyt valtavasti aikaa en ole ehtinyt blogia päivittämään, tällä hetkellä mun kuulumiset tietää parhaiten siis YouTuben puolelta tai instasta, jonne päivitän aktiivisesti kuvia.
Joidenkin videoiden lataamisessa on ollut ongelmia ja selaimetkin ovat takkuilleet. Ei ollut ihan fiksu veto jättää editoimista viime tippaan, sillä kotona meillä on huonot yhteydet, vaikka tosin paremmat kuin esimerkiksi syksyllä. Se tarkoittaa siis sitä että videoiden lataamiseen menee _kauan_! Mutta ehkä se ei haittaa jos videot tulee vähän myöhässä.. Pahoittelut vielä kerran tästä asiasta! Yritän tällä viikolla tsempata että videot tulisivat ajoissa! :)
Nyt muuten on myös selvinnyt mikä mun jalassa todennäköisesti on. Siinä arvellaan olevan lonkan rustorenkaan repeämä. Ehkä noin kuukausi menee että se paranee. Vesijuoksua ja kuntopyöräilyä voin tehdä, juoksua en missään tapauksessa. Mietityttää jos jalka ei tästä parane. Välillä siihen sattuu ihan levossakin. Tai oikeastaan päivittäin siinä on aina jotain kivun tunnetta. En enää edes muista minkälaista on kun jalassa ei ole kipua. Tavallaan siihen kipuun tottuu. Ja sit vielä kun on korkea kipukynnys niin houkutus treenata lujaa on suuri. Mutta pakko tää on ottaa maltillisesti. En kuitenkaan haluan riskeerata kaikkea typerillä valinnoilla.
Kyllä tämä loukkaantuminen pistää taas miettimään. Uskon ja toivon että jalka toipuu, mutta kuinka nopeasti? Jos se ei tässä parin kuukauden sisään parane, niin kaikki suunnitelmat menee uusiksi! Mitä käy mun ens kesän tavotteille? Mitä käy mun koko urheilu-uralle? Miten niin pienellä hetkellä voi olla niin suuri vaikutus tulevaisuuteen. Yksi parin sekunnin juoksuveto ja puf mun urheilu-ura on vaakalaudalla. Toipuminen/toipumattomuus vaikuttaa myös yhteen toiseenkin päätökseen...
Nimittäin olen erittäin vakavasti miettinyt inttiin lähtemistä. Syitä on monia. Ennen kaikkea sen takia koska koen että mahdollisessa sotatilanteessa minusta olisi enemmän hyötyä rintamalla kuin soppakauhan varressa. En vähättele lottien tekemää arvokasta työtä, mutta henkilökohtaisesti koen että tosiaan musta olisi rintamalla enemmän hyötyä. Olen kuitenkin koko ikäni juossut metsissä ja on partiotaustaakin, niin kaikista niistä taidoista on varmaan hyötyä. Ja olen myös hyvässä kunnossa (jos lonkan tilannetta ei lasketa).
Mikä saa entisen pasifistin lähtemään armeijaan?
Pasifismi on aatteena hieno, mutta on oltava realisti. Jos syttyisi sota ei siinä pieni tyttö voi tehdä mitään jos isot pomot päättää sotia. Ei se auttasi yhtään mitään jos yksinäni heiluttelisin valkoista lippua.
Olen erittäin syvällisesti pohtinut tätä kaikkea. Ja olen edelleen kyllä sitä mieltä että sotiminen ei maailmasta lopu niin kauan kun sotaan vastataan sotimalla. Ja jos MINÄ päättäisin niin maailmassa ei sodittaisi lainkaan, mutta se ei ole MINUN päätettävissäni. Maailman tämän hetkinen poliittinen tilanne on hyvin epävakaa ja se pistää miettimään että sodan syttyminen minun elinaikana on todennäköistä. Olen ollut jo reilu kuukauden tätä mieltä eikä mikään saa päätäni kääntymään, paitsi jos jalka ei parane. Se on ainoa syy minkä takia en menisi inttiin.
Tietysti se tarkoittaisi sitä että tulisi kolmas välivuosi.. Mutta se pistää entistä enemmän motivoimaan. Sillä mun olisi PAKKO päästä kolmannella kerralla yliopistoon. Intin aikana ei paljon lueta. Ja uskon todella että saan opiskelupaikan tällä kertaa. Ja en näe mitään syytä miksi tämä haittaisi opiskeluani. Päinvastoin. Siitä tulisi olemaan valtavasti hyötyä tulevaisuudessa. Ja jos ylipäätään haluan käydä intin niin se on käytävä nyt. Ei mulla opiskelijana ole sellaseen aikaa. Opiskelen kuulkaas filosofian tohtoriksi, niin ei mulla ole siinä välissä aikaa inttiä käydä. Ja tohtorin tutkinto haave ei ole sekään mikään vitsi.
Tämä oli tällainen informaatio, jotta kaikki tutut varmasti tajuaa että olen vakavissani tämän asian kanssa. Totta kai tiedän että intti tulee olemaan rankkaa. Se nyt on päivän selvää. Ja melkoinen kuntokuuri täytyy aloittaa jahka tuo jalka paranee. Toivon todella että se paranee. En halua heittää tätä haavetta hukkaan.
