Unelmani on askeleen lähempänä!

Enpä olisi viime sunnuntaina aamulla herätessä uskonut, että palaan kotiin mitali kaulassa.Saatiin S:n kanssa SM-hopeaa pyöräsuunnistusviestissä D20 sarjassa! Mun kaikkien aikojen paras sijoitus!! Ja vois sanoa että ensimmäinen ansaittu mitali. On tää hieno päättää juniorisarjat ensimmäiseen arvokisamitaliin! Ensi vuonna onkin sitten vähän kovemmat vastustajat pääsarjassa. ;)

Viestissä oli 6 osuutta jotka mentiin vuorotellen. Minä aloitin. Eka osuus meni ihan ok. Yritin pysyä peesissä (ja pesin iskän asvalttipätkällä :D ) Mutta jorpakossa jäin pari minuuttia jälkeen kärjestä. Kolmannella osuudella  mulla meni hyvin kunnes vitos rastilla multa irtos takarengas. Todennäköisesti  sen takia koska hetkeä aikaisemmin kaaduin juosten taluttaessa. Yritin ite jotain säätää, mutta en osannut. Yritin myös parilta mammalta kysyä apua, mutta eihän ne osannut. En uskaltanut pyytää apua miehiltä joita huritsti kovaa vauhtia ohi. Sitten muistin että suht lähellä on risteys, jossa on järjestäjiä. He onneksi auttoivat. Olin melko paniikissa ja aivan varma että elämän ensimmäinen arvokisamitali menee sivu suun.  Mutta onneksi järjestäjät auttoivat! En olisi muuten ehkä päässyt jatkamaan. Ilman tuota äksidenttiä taistelu lopputuloksista olisi voinut olla tiukempi. 

Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen. :) Unelma on taas askeleen lähempänä!

Fiilikset ennen kisaa

 

Voi vitsi, tästä riittää muisteltavaa. Tää oli kyllä todella hyvä kisa. Tykkäsin maastostakin. Lauantaina oli sellasta pusikkoa että huhhuh. Sunnuntaina oli hyvät radat. Tosin vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli, onneksi itse vältyin pahoilta tilanteilta. 

Sunnuntain kisa oli kyllä oikeastaan ehkä paras suoritukseni ikinä.  En tehnyt juuri pummeja. Yhdessä kohtaa ajoin liian pitkäksi. Ja monelle rastille jouduin kyllä juoksemaan pyörän kanssa,  koska  ne oli niin pieniä polkuja. Mutta totesin että minä pääsin nopeammin juosten  kuin polkien. Jos jotain pitää kehittää niin aggressiivista ajamista. Sitä olisi tarvittu ryteikössä etten olisi päästänyt pappoja mun tielle ja siten päästänyt kärkeä karkuun. Oli kuitenkin hieno tunne ajaa kun tietää olevansa mitalissa kiinni, toisaalta se  toi myös paineita aika paljon. Vitososuus, eli mun vika, meni hyvin. Suunnistus meni aika lailla usvassa. Suoritukest alkoi tuntua jo pääkopassa ja rasteilla oli pakko ihan pysähtyä tarkastamaan koodi kun ei pystynyt enää lukemaan vauhdissa. Niin täpinöissäni ja puhki olin. Oli hieno kisa! Kiitos vielä joukkuetoverille! 

En voi sanoin kuvailla kuina onnellinen olen tällä hetkellä. Tämän eteen on tehty paljon töitä. Olen satoja kertoja hävinnyt urani aikana ja välillä tuntui että vaikka mitä teen niin en koskaan menesty. Vihdoin sain jotain konkreettista palkinnoksi siitä uurastuksesta, mitä olen tämän eteen tehnyt.

Tästä tää lähtee!  ;)

Lauantain maaliintulo (kuvaajana S)

Lauantain henkilökohtianen kisa eli SM-keskimatka oli sitten vähän haastavampi. En tykännyt kauhesti radasta. Lähes jokaiselle rastille oli rastinotto tehtävä kinttupolkuja pitkin niin mun kohdalla se meni kyllä taluttamiseksi. Ja yksi kokonainen rastiväli oli pikkupolkua. Ja pari pummiakin tein. Yksi oli huolimattomuus virhe sillä en muistanut katsoa leimasinko oikealla rastilla ja oli pakko palata tarkistamaan. Sen jälkeen muutin suunnitelmaa ja valitsin huonomman reitin valinnan. Toinen taas tuli kun ajoin liian pitkäksi. Ja huomasin että olin mennyt jälkimmäistä polkua kun olisi pitänyt mennä ensimmäistä polkua. Kaiken lisäksi yhtä polkua ei ollut kartassa vaikka maastossa oli selvä polku, sekin vähän sekoitti. Muuten meni ok. Olin viides. Se onkin toiseksi paras sijoitukseni pyöräsuunnistuksessa. Lauantain ja sunnuntain suoritusten välillä oli kyllä selkeä ero. Lauantaina en päässyt oikein missään kohtaa kunnolla vauhtiin. Suorilla pätkillä olisi voinut ajaa kovempaa. Rastinotot eivät olleet ollenkaan sujuvia. Kun taas sunnuntaina alusta asti oli hyvä vauhti päällä, oikeastaan ensimmäistä kertaa pyöräsuunnistuskisoissa. Kaikissa aiemmissa kisoissa multa on puuttunut vauhtia. Sunnuntaina rastinotot sujuivat suht hyvin. Olen todella tyytyväinen suoritukseen.

En todellakaan olisi osannut kuvitella että palaan Pohjanmaan reissulta mitali kaulassa. Koko edellisen viikon olin flunssassa ja pari viimeisintä pysu treeniä olivat menneet penkin alle. Niistä jäi huono maku. Mua auttoi kuitenkin se etten juurikaan katsonut ketä kaikkia nimiä on lähtölistassa, vasta kisapaikalla katsoin lähtölistan. Se auttoi. Muuten olisin panikoinut koko matkan. Muita joukkueitakaan en paljon katsonut ennen kuin vasta launtaina. Oli kyllä suuri helpotus huomata että meiän sarjan kovat nimet olivatkin pääsarjassa kisaamassa. 

Mitalipiiras

Semmoinen korjaus pitää vielä tehdä että Aamupostin (AP 15.9.14) artikkeli urheilupalstalla oli täysin puutteellinen. Ensinnäkin siinä ei ollut mainittu sarjoja, jonka vuoksi artikkeli oli sekava. Toiseksi siinä annettiin ymmärtää että Rykmentin voitto olisi ollut alusta asti selvä, mitä se ei ollut. Jos multa ei olisi rengas lähtenyt niin rykmentin voitto ei olisi ollut niin ylivoimainen. Lisäksi artikkelissa ei mainittu sanallakaan rastin poikien hienosta neljännestä sijasta H18 sarjassa. 

Viikolla olen kuvannut videoita ja editoinut niitä. Olen myös käynyt auttelemassa pappaa. Tiistaina kävin mun tän kauden varmaan ekoissa suunnistustreeneissä. Sprinttitreeni oli kyseessä. Huomasin kyllä että juoksu kunto on haihtunut pyöräilyn myötä. Lisäksi juoksu tuntui pahalta kurkussa. En kuitenkaan älynnyt lopettaa ajoissa, mistä seurasi että tulin uudestaan kipeeksi. Oli kyllä kiva nähdä seurakavereita ja suunnistuskin oli ihan mukavaa tauon jälkeen

.

Teetä on kulunut paljon.. Paddington <3

Torstaina sain vihdoin taas aikaseksi luettua Platonin valtiota. Olen edennyt jo kolmanteen kirjaan (s.127). Valtio on ihan jees kirja oikeastaan. Ja todella ajatuksia herättävä. Mutta täytyy sanoa että sisäinen feministini kyllä heräsi kun luin seuraavan pätkän: 

”Sinä säätäisit siis sellaisen lain, että tässä valtiossa jota me nyt olemme perustamassa, rakastaja saa suudella poikaystäväänsä, olla hänen seurassaan ja hyväillä häntä niin kuin isä poikaansa, siis kauniissa mielessä, jos poika tähän suostuu. Muuten hänen tulee seurustella rakkautensa kohteen kanssa niin, ettei hänen koskaan voida epäillä menevän tätä pidemmälle. - - ” (III 403b-c)

Todella törkeää naisen esineellistämistä!!! Platonin pisteet ropisee nyt kyllä todella alas. Enää en voi suhtautua häneen yhtä kunnioittavasti. 

Perjantain ruokavuorolla tein Ruokaisaa kanasalaattia Hellapoliisin ohjeen mukaan. Todella hyvää oli vaikka itse sanonkin.❤

Huomatkaa nallekuviointi :D

Perjantaina innostuin myös leipomaan sitruunapaloja Demin ohjeen mukaan. Rakastan sitruunaa.❤ En nyt ehkä pelkältään mutta kaikki sitruuna jälkkärit on niin taivaallisia ja sitruuna voiteet & tuoksut! Ai että! ❤  Lämpiminä herkut eivät olleet niin hyviä, maistuivat aika rasvasilta, mutta ihan ok. Kylminä seuraavana päivänä sen sijaan herkullisia! 

Tänään sunnuntaina tein kyllä kaikkien aikojen surkeimman treenin. Joku on joskus väittänyt että kuntoilu samalla kun katsoo TV:tä on tehokasta. Pah sanon minä. Ei siitä tule yhtään mitään. Treeni menee puoliteholla ja TV-ohjelmaankaan ei voi kunnolla keskittyä. No ehkä tällainen sluibalu sillon tällöin on ihan ok, kunhan ei tavaksi tule. Huomenna sitten vaikka kaksi treeniä!

Antoisaa viikkoa kaikille!

Love, Milla ❤

Syksy on täällä!

Heippa hei taas! Eikö olekin mukavaa että syksy on täällä. ❤

Viime viikolla en mitää ihmeellistä tehnyt mitä nyt kävin pyöräilemässä.  Sunnuntaina olin HyPyn leirillä, mutta emme suinkaan pyöräilleet vaan tehtiin lihaskuntotestejä. Tehtiin kestävyyssukkulajuoksu, loikkia, vatsoja, leuanvetoa ja burpeeta. Vatsoja tehdessä tuntu että ihan kuin joku lihas olisi revähtänyt, kun tuntu niin pahalta. Illallakin vielä tuntu. Onneksi maanantaina ei kuitenkaan enää sattunut, joten mitään vakavaa ei käynyt.

Maanantaina auttelin pappaa ja vein hänelle sanomalehden. Sain vähän jätskirahaa ja menin jäätelölle.

Maanatai-iltana olin pyöräilytreeneissä. Törmäsin metsässä peuraan. Tai en törmännyt, mutta se oli aika lähellä koska se juoksi niin läheltä, jotain parin metrin päästä. On se vaan iso eläin!

Tässä maisemaa:

Tiistaina kävin mummun kanssa puolukoita poimimassa. Ensin ei meinannut millään löytyä, mutta sitten löydettiin hyvä apaja ja marjoja sai vain kauhoa minkä kerkesi. Tosin oli siinä kyllä aika paljon raakoja, mutta mitäpä siitä. Keräsin liki 5 litraa marjoja!

 Taisin tulla vähän vilustua puolukkareissulla, sillä keskiviikkona olo oli aika flunssainen.


Tänäänkin on vielä kipeä olo. Toivottavasti paranen viikonlopun SM-kisoihin.

 Päivällä kävimme äitin kanssa lounaalla läheisessä itämaisessa ravintolassa, Luovassa Keittiössä. Tosi mukava paikka! Luulin oikeesti että se on joku kebab paikka, mutta ei ollutkaan :D Ja voisin mennä toistekin. Tilasin paistettua kanaa sitruunakastikeessa. Hyvää oli. Lonaan hintaan, 8€, sisältyy myös salaatti ja jälkiruoka + kahvi/tee.

Friteerattua banaania, vaniljajäätelöä ja siirappia, nam! ❤

En nyt sitten pääse avoimeen opiskelemaan psykologiaa, niin kuin suunnittelin, koska kurssi oli ehtinyt täyttyä. Kirjatentti-kurssilla olisi ollut vielä tilaa, mutta aineisto on kaksi englanninkielistä kirjaa ja mulla kun ei ole juuri kokemusta psykologiasta niin ehkä ei turhaan kannata. Olis vaan ollut ihan kiva tietää minkälaista se on.  Mutta ehkä lueskelen itsekseni lukion psykan kirjoja niin siitä saa ehkä jonkun käsityksen. Psyka olisi kuitenkin ihan mielenkiintoinen sivuaineena.

Tänään laitan uuden videon tubeen. Pysykää siis valppaina!

Mukavaa syksyä kaikille! Pysykää terveinä! ❤

Love, Milla ❤

Treeniviikonloppu

Viikonloppu oli oikein superliikunnallinen. Perjantaina olin pyöräilykavereiden kanssa NRJ:n järjestämässä Workout tapahtumassa Helsingissä. Siellä tuli treenattua 2,5h!

Salmisaari

Fiilis ennen treenejä

Kaapelitehdas

Ensin meillä oli TRX Circuit tyyppinen treeni. Siinä käytettiin mitä sellasia nauhoja mitä lienee. Eli käytetään hyväksi oman kehon painoa. Lisäksi käytetiin kahvakuulaa ja painopalloa. Oli ihan superrankka. Ohjaajakin vaan huusi ja siitä tuli ihan joku armeijafiilis. :D

Sen jälkeen oli vuorossa vähän tanssillisempaa. C-Workout energy, Meksikolaisen Vjarim Gandhin vetämänä. Oli ihan superhauskaa!

Sen jälkeen oli päivän kohokohta eli Rähinä treeni. Esiintyjinä Elastinen, Brädi ja Uniikki. Ihan huikee oli. Oltiin melkein eturivissä. Rähinätreeni vois sopia miehillekin, koska se ei ole niin tanssillista.

Elämäni parhaimmat ryhmäliikuntatunnit ❤

Sen jälkeen vähän kierreltiin pisteillä ja maisteltiin kaiken maailman antioksidantti ja proteiinilitkuja. Tein lankutushaasteen (2min ja sain ilmaisen sisäänpääsyn Treenipäivä tapahtumaan). Kokeilin myös Tough Viking rataa, mutta eihän mun käsivoimat riittäny enää noiden treenien jälkeen XD Joskus kyllä haluun mennä sinne tai sit Extreme Runiin. Vois olla aika siistii!

Urakan jälkeen käytiin vielä jätskillä ❤

Oli hurjaa matkustaa yksin metrolla, mutta onneks oli vaan yksi pysäkin väli. :D Tajusin juuri että rakastan Helsinkiä. ❤ Helsinki on aivan ihana kaupunki. Toivon todella että pääsen sinne opiskelemaan.

Lauantaina olin serkun rippijuhlissa. Ihan hassua koska vastahan olin hänen ristiäisissä. Tunnen itseni vanhaksi.


Paikat oli ihan jumissa, joten tein vaan pienen avaavan juoksulenkin lähikauppaan ja takaisin.

Outfit of the day

Sunnuntaina olikin sitten Tour de Helsinki, matkaa 140 km.

Bongaatko minut?

Oli siistiä polkea Helsingin läpi kun meitä pyöräilijöitä oli niin paljon. Supersiistiä!

Ensimmäiset 20 km:n aikana join liian vähän, olis ehkä voinut juoda enemmän. Ensimmäisillä kilometreillä en viitsinyt ajaa putkelta ylämäkiä, koska se vie enemmän energiaa. Mutta jossain vaiheessa putkelta oli ihan kiva mennä että selkä ei ole koko ajan samassa asennossa.

Meiän 25km/h ryhmä

Ihan mukavasti tuo meni. Yritin jakaa matkan ajatuksissa huoltopisteeltä huoltopisteelle. Huoltopisteitä oli meiän ryhmällä 3 kpl. Siellä oli tarjolla urheilujuomaa, mehua, banaania, rusinoita ja suolakurkkua. Noiden lisäksi mulla oli eväänä pullo vettä ja toinen pullo urheilujuomaa sekä 3 energiapatukkaa jotka ostin halvalla Workoutista.Iskä oli kannustamassa kahdella huoltopisteellä ja sain täytettyä pulloja.

NRJ Workout ei ehkä ollut paras lähtökohta ennen pitkää pyöräilyä, varsinkin kun en ole pitkään aikaan tehnyt lihaskuntoa. Lihakset oli jo valmiiksi jumissa. Mutta jotenkin sitä vaan jakso pysyä mukana. Pysyin AHH- tyttöjen takana lähes koko matkan viimeisellä 15 km:llä tipahdin. Lopussa mäet oli ihan tuskaa koska reidet oli niin hapoilla. Viimeiset 10 km oli ehkä elämäni pisimmät 10km samoin viimeiset 5 km. Matka vaan jatkui ja jatkui eikä Maalia tuntunut näkyvän.

Sen kyllä huomasin että taaempana oli kyllä helpompi ajaa, mikä taitaa olla ihan totta. Edessä joutuu tekemään enemmän töitä. Mutta toisaalta takana ei ollut niin turvallista, koska käsimerkkejä ei aina näytetty.

Viimein pääsin kuitenkin maaliin! Vaikea uskoa että poljin todella 140 km! En ole koskaan pyöräillyt niin pitkää matkaa. Aikaa meni taukoineen 5h 40min. Huh! Olipahan reissu!

Siistiä! Mutta viimeiset kilometrit yhtä tuskaa :D Mutta tein sen!

Maalissa!!

MÄ TEIN SEN!!!!

Illan kruunasi norjalaiset Sørlands Chips- sipsit:

Rakastan näitä ❤❤❤ Nää on oikeest maailman parhaimpia sipsejä. Voi kunpa näitä sais Suomesta.

Sitten hemmottelin itseäni vielä jalkahooidolla. Tein jalkakylvyn, kuorinnan. Välissä kasvonaamion ja lopuksi laitoin superhyvää jalkavoidetta.

JA saanko esitellä tässä on mun uusi rakkaus:

...

Vichyn Dermablend Compact meikkivoide ❤

Mulla on couperoottinen iho eli mulla on todella punaset posket. Ja niitä ei tavallinen meikkivoide peitä. Aiemmin käytin Joe Blascon meikkivoidetta, nyt se on lopussa, mutta kansi on rikki joten se ei kestä enää kauaa. Päätin sitten ostaa vihdoin Dermablendin.

Ennen- kuvassa mulla ei ole muuta meikkiä kuin kulmikynää ja ripsaria

Ensimmäisessä mulla on pelkkää Dermablandiä. Lisäsin pariin kohtaan kuitenkin vielä Blascoa peitevoiteeksi

Yhden päivän kokemuksen perusteella voin sanoa että Dermablend on yhtä peittävä kuin Blasco. Se on halvempi. Ja keveämpi. Lisäksi pakkauksessa on peili ja sieni. Aivan ihana tuote! ❤ Voin myöhemmin kertoa lisää kokemuksia.

Iloista viikkoa kaikille! ❤

Love, Milla

Milanie - MY DAY!!!

Tadaaa!!!! My Day on nyt vihdoin valmis! :)  Siihen meni aika monta päivää, kun tosiaan tuo videoiden lataaminen moviemakeriin kestää niin kauan ja sitten täytyy vielä editoida ja ladata youtubeen.

Ihan heti en ole tekemässä toista My Dayta, koska se on niin työläs. :D Ehkä joskus..

Voisin seuraavaksi tehdä vähän lyhempää videota, muta siinä on vähän se ongelma, että en osaa selittää lyhyesti ja ytimekkäästi asioita vaan selitän aina kierrellen ja kaarrellen (sukuvika).  Mutta sen kyllä olen jo näiden kolmen videon aikana huomannut, että olen kehittynyt jo aika paljon editoimisessa. Lyhyen videon editoiminen hoituu aika nopeastikin. Ja kameralle puhuminen on nykyään paljon luonnollisempaa, kuin ensimmäisessä videossa.

Tällänen on tosiaan mun tyypillinen päivä! Toivottavasti tykkäsit! Jos tykkäsit niin peukuta ja tilaa kanava! :)


Nauttikaa viimeisistä elokuun päivistä! ❤

Love, Milla ❤

ig: @milaniex

Elokuun kuulumisia

Ajattelin vaihteeksi kertoa kuulumisia tänne blogin puolelle.

Alkuun vähän random kuvia:

Päivä Muumimaailmassa ❤❤❤


Marjahommia


Baking :P


Pavlova ❤ mmiisasin ohjeen mukaan tehty :)


Jos ette ole vielä tsekanneet niin kattokaa ihmeessä mun Pyörällä Starbucksiin- video:

https://www.youtube.com/watch?v=d1iUAoKXqy8&index=2&list=UUNA4SCcsj4rWMYw9yQR2-hA





Oli tosi siisti reissu! ❤ Toivottavasti iloinen tunnelma välittyy muillekin. Otetaan joskus uusiks ;)


Mitäs muuta mulle kuuluu? Hmm. No tässä on tosiaan tullu pyöräiltyä. Eka yhteislenkki AHH-tyttöjen kanssa on takana.



Ja joku aika sitten kävin myös perinteeksi muodostuneessa jokamiestriatlonissa.Paransin aikaa huomattavasti. Isoin muutos edellisiin vuosiin tuli uinti osuudella, mikä on kyllä ihme sillä uintiharjoittelua oli tuskin nimeksikään. Mutta toisaalta edellisillä kahdella kerralla mulle iski kesken uinnin paniikki: ”en jaksa uida uppoon tänne” ja teki kovasti mieli uida pelastuslautalle. Tällä kertaa paniikkia ei onneksi tullut ja uinti osuus oli ihmeen nopeasti ohi. Siirtymässä yritin ohitella hitaita mammoja, ehkä ensi vuonna siirtymä vois mennä nopeammin. Pyöräily oli todella raaka ja teki jossai vaiheessa mieli oksentaa. Mun taktiikka oli mennä niin kovaa kuin jaksan. Ja se tarkotti sitä että piti melkei kokonaa polkee yksin koska muut meni niin hitaasti. Vähän aikaa peesin yhtä. Mutta päätin sitten ohittaa sen. Ja se sit peesas mua. Mutta yllätyksekseni sain kaukana horisontissa pyöräilevän tyypin kiinni. Ja oli mukava hetken aikaa huilata peesissä. No siinä se mun takana tullut sitten meni ohi (juoksu osuudella kyseinen hlö kiitti hyvästä kiristä :) ).



Juoksu osuus oli aika rankka kaikkien noiden jälkeen. Kaksi isompaa töppyrää suosiolla kävelin koska se säästää energiaa. Mieluummin kävelen ripeesti kuin juoksen hitaasti. Jossain vaiheessa meni kyllä pasmat hiukan sekasin sillä mulla ei ollutkaan enää jäljellä glukoosipastillia. NOU! :( Mutta selvisin kuitenkin maaliin asti. Paitsi oli TODELLA ärsyttävää kun maalisuoran tukki isä ja poika. Se isä vaan kuvas poikaa mutta tukki tien. Yritin mennä pojan ohi, mutta se ei päästänyt ohitse.Raivostuttavaa :/ Ärsyttävää koska maalisuorat ja loppukiri on mun vahvuus. Jotenkin siihen löytyy aina varastosta energiaa. Mutta pääsin maaliin!! Olin kuntosarjan 45:stä osallistujasta 13.!! Jäin kärjelle vain 7min!!! On siinä vielä parannettavaa, mutta kun vertaa suunnistukseen, jossa jään kärjelle yleensä vähintään 15min monesti 30min niin toi on aika hyvin :) Ehkä ensi vuonna voisin uskaltautua yleiseen sarjaan ;)



Sitten kävin pitkästä aikaa maastopyöräilytreeneissä. En tainnut keväällä ehtiä niihin ollenkaan.
Kävin myös kääntymässä Kankaanpäässä. Siellä oli Suomen Partiolaisten Suunnistusmestaruuskilpailut. Ja voitin mun sarjan!! Tosin olin ainut osallistuja…. Joku joka ei tunne suunnistusta lajina voi ehkä ajatella että mitä toikin iloitsee että voitti ollen ainut osallistuja. Joskus vaan on niin että ei ole paljon osallistujia. Helppohan se on kotoa huudella että ”kyl mä olisin juossu paremmin” no olisit tullu kisaamaan. Nii että kyllä voitto oli ihan ansaittu. Oli paljon hienommat palkinnotkin kun suunnistuksessa. Tosin eipä mua hirveesti ole palkintokorokkeella näkynyt… :D Näitä partiosuunnistuksia vois olla useemmin. Ens vuonna ehdottomasti uudestaan. Ja itse suoritus meni kyllä tosi hyvin alle tunti meni vaikka pummasin. Ihan kauhee maasto. Liikaa viheriää. En tykkää yhtään keskellä tiheikköä olevista rasteista ja tuli pummattua. Loppu oli sit vaan runttausta. Oli aika rento kisa, koska ei ollut lainkaan paineita. Hyvä fiilis jäi :)

 



Viime viikolla kävin pari kertaa pyöräsuunnistamassa valmistautuen pysu:n SM-kisoihin ja sen lisäksi pari kertaa maantiellä iskän kanssa valmistauen Tour de Helsinkiä varten!!! Tänä sunnuntaina pyöräilen 140km!!! En ole ikinä pyöräillyt sellasta matkaa :D Sunnuntaina poljettiin joku 60 km. Keväällä toki poljettii se 110km mutta että 140… Mihinkähän sitä tuli ilmottauduttua. No mutta eiköhän siitä selvitä. :D

Poljettii tosiaan sunnuntaina Järvenpäähän ja käytiin Martinassa brunssilla


Jälkkäri ❤



Viime päivät olen puuhaillut videoiden kimpussa. Vlogaaminen on kyllä todella aikaa vievää.. Tällä hetkellä työn alla on My Day :) Siinä on vaan se huono puoli, että kuvasin sen suurimmaks osaks ”paremmalla” kameralla, mikä tarkottaa sitä että sen latautuminen moviemakeriin kestää liiiiiiiian kauan. Oon sit editoinu sen osissa nii se on kyllä vähä auttanut. Toivon mukaan saan sen kohta valmiiksi.

Viime viikolla sain hyvin alotettua pääsykokeisiin lukemisen. Olen lukenut nyt Platonin Valtiosta kaksi ensimmäistä kirjaa! En tajua miksi en ole aikaisemmin saanut niitä luetuksi. Ei se ole yhtään niin vaikeaa kuin miltä se on vaikuttanut. Ehkä se tyssähti siihen kun heti ensimmäisessä kappaleessa luetellaa hirveä litania nimiä.. tms. :D Mutta se on todellakin ajatuksia herettävä klassikko.
Totesin myös että suunnittelu on kaiken A ja O varsinkin kun on kyse välivuodesta. Listasin maanantai iltana ylös mitä mun tulee tehdä tiistaipäivän aikana.



Oli yllättävänkin kivaa vedellä niitä yli siitä listasta. Sain tehtyä kaikki kohdat jopa blogikohdan, joka ei ollut pakollinen. Tosin videoiden lataamisen hitauden takia aikaa vierehti enemmän…



Pitäis näköjään useammin katsastaa oma blogi kun rakas pikkusiskoni oli päässyt kirjoittelemaan jotain soopaa tänne :D Poistan sen heti kun ehdin.

Keksin sellasen jutun että kun aion tehä näitä videoita jatkossa niin sen ajan kun videot latautuu vois käyttää mm. Blogin tekemiseen. Pitänee kokeilla! :)

Tuli nyt ehkä vähän pitkä postaus, mutta ehkä se ei haittaa kun edellisestä on vierähtänyt aikaa :D

Urheilullista viikkoa kaikille! ❤


Love, Milla ❤

ig: @milaniex

Vastoinkäymisiä

Avoin yliopisto on ihan P:stä. Ensinnäkin Helsingin Yliopiston Avoimessa yliopistossa ei ole tänä syksynä tarjota filosofian aineopintoja johtuen jostain "tutkinto-uudistuksista". Täytyisi siis mennä Tampereelle asti.

Toisekseen aineopintoja ei voi opiskella jos ei ole SUORITTANUT perusopintoja. En ole aikaisemmin kuullut tästä byrokratiasta. Pidin itsestäänselvänä että pystyn jatkamaan opiskelua avoimessa. Hitto soikoon mä oon käyny lähes kaikilla (muutama poikkeus) luennoilla ja osaan asiat, mutta ylimääräset tentit stressas liikaa (kun sanon liikaa tarkoitan todellakin liikaa), joten oli pakko keskittyä pääsykokeisiin. Tälläsen byrokratian takia en vissii pääse opiskelee, vaikka käytännössä pärjäisin vallan mainiosti luennoilla .

Kolmanneksi: pieniä aloja syrjitään. Takuulla menisin valmennuskursseille, mutta millään valmennuskursseja järjestävällä firmalla ei ole tarjota filosofiasta valmennuskurssia!!!!!

Vaikka työllisyys alalla on epävarma filosofia on ainoa ala mikä mua kiinnostaa. Ja aion silti jollain ilveellä päästä yliopistoon. Se vaan on tehty pirun hankalaksi. Ei kai tässä muu auta kuin opetella Platonin Valtio ulkoa. Jääpähän enemmän aikaa Valtion ulkoa opetteluun.

Tällä hetkellä tuntuu siltä että koko maailma on mun filosofian opiskelua vastaan. Mut lälläslää aioin silti jatkaa opiskeluja. Kaipa netistä näkee esimerkiksi mitä kirjoja aineopinnoissa on käytetty niin voisin niitä lueskella. Tai sitten luen vaan (tai vaan ja vaan) klassikoita. Käsitteitäkin pitää petrata. Olisi kyllä niin paljon motivoivampaa opiskella avoimessa, mutta ei niin ei. Ainakaan mun ei tarvii raahatua ikävystyttävien maikkojen luennoille, eikä tarvii matkustaa!!!! Ja saan opiskella mitä haluan. Eikä maksa juuri mitään!! Mutta tää ei ole se helpoin tie. Elämän ei kai kuulukaan olla liian helppoa.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa, morooo!

Love, Milla ❤

ig: @milaniex
YouTube: Milanie

http://m.youtube.com/channel/UCNA4SCcsj4rWMYw9yQR2-hA

This is the part of me that you’re never gonna ever take away from me

 Ajattelin tänään puhua sydäntäni lähellä olevasta asiasta nimittäin urheilusta.

Urheilu on mulle todella tärkeää. Se on paljon enemmän kuin harrastus. Se on mulle elämäntapa. En osaisi kuvitella elämää ilman urheilua. 3kk tauko urheilusta kurkkukivun ja nielurisaleikkauksen takia pari vuotta sitten oli yhtä tuskaa varsinkin kun samaan aikaan osui kirjoitukset. En päässyt purkamaan stressiä menemällä lenkille. Sinä aikana laiskistuin ihan kamalasti. Datailin päivät pitkät. Sitä en mielelläni kokisi uudestaan.

Urheilu on paljon enemmän kuin vain tuloksia. Urheilu on onnistumisia ja epäonnistumisia . Itsensä ylittämistä. Omien rajojen rikkomista. Haastavaa, rankkaa, ihanaa, kipua, verta, hikeä ja kyyneleitä... Pelkkää tulostaulua tuijottamalla ei pärjää. Siinä tekee vain hallaa istelleen jos vain miettii mitä muut ajattelevat ja tuijottaa pelkästään tuloksia. Jos katsoo pelkästään tuloksia saa aivan väärän kuvan urheilusta. Urheilu on niin paljon enemmän.

Mikä erottaa voittajat häviäjistä? Voittajat eivät luovuta. 


Tärkeintä ei ole voitto vaan hyvä suoritus. Jos aina pyrkii tekemään parhaansa niin sillä pääsee jo pitkälle. 


 GO HARD OR GO HOME!

Tärkeintä unelman saavuttamisessa ei ole itse unelma vaan matka joka on tehty unelman saavuttamiseksi. 

Minusta on inhottavaa miten toimittajat välillä kohtelevat huippu-urheilijoita. Kyselevät  pahoja kysymyksiä heti suorituksen jälkeen. Ja iltalehdet on pullollaan sitä kuinka joku urheilija mokasi. Miksei vaan voisi keskittyä niihin onnistumisiin. Okei jos on täysin mokannut niin ehkä siitä on vaikea löytää mitään positiivista. Mutta tässä kun olen satoja kertoja hävinnyt niin olen vähitellen oppinut huomaan suorituksista ne hyvät asiat. Keskityn vahvistamaan vahvuuksiani ja parantamaan heikkouksia. Ja pyrin oppimaan virheistä ja yritän olla tekemättä samaa virhettä toista kertaa. Lista alkaa olla ja melko pitkä… ::D

Mutta urheilussa nyt vaan joutuu kohtaamaan todella paljon paineita, liiankin paljon minun mielestäni,  media, some, läheiset, valmentajat, seura, kaikki ne asettavat paineita tahallisesti tai tahattomasti.  Mitä olisikaan urheilu ilman kilpailemista ja sen mukanaan tuomaa painetta, kuntoilua ehkä. Joten kai sitä joutuui sietämään.  

Sitten tämä viimeisin kohu kuinka Sirkka-Liisa Anttilan  mielestä työttömiä ei auta että pääministeri urheilee. Mitä hitsiä???? Minä olen työtön ja minusta on Alexander Stubb on hyvä esimerkki ja roolimalli, siitä voisivat monet suomalaiset ottaa mallia. Anttila voisi itse ottaa mallia Stubbista.

Urheilu on mulle kaikki kaikessa. Välillä joutuu kieltäytymään biletyksistä, mutta tosi ystävät onneksi ymmärtävät. Tappioiden keskellä läheisten tuki on tärkeää.

Mun unelma on tulla huippu-urheilijaksi. Laji on vielä vaan vähän avoin. Ja se vaatii kyllä rankkaa duunia mutta mä olen valmis siihen kaikkeen.   Ensimmäinen askel unelman saavuttamiseksi on sanoa se ääneen. Vasta kun oikeasti sisäistät unelman olet valmis siihen kaikkeen mitä se vaati. Motivaation ammennan sisältä. Unelmat auttavat jatkamaan.  Olen lukenut paljon Paulo Coelhon kirjoja, joista saan paljon inspiraatiota sekä motivaatiota.  

Viimeiset vuodet ovat olleet elämäni rankinta aikaa ja urheilu on auttanut minua jaksamaan kun koko muu elämä on mennyt pain puuta ja on tuntunut että olen menettänyt kaiken minulla on silti ollut urheilu. Urheilu auttaa mua hillitsemään stressiä ja pahaa oloa.  Urheilu merkitsee mulle niin paljon. Sitä ei voi kukaan viedä multa pois.

"This is the part of me

That you’re never gonna ever take away from me, no"

Viikonloppuna saavutin enemmän kuin koskaan 13 vuotisella urheilu-urallani. Olin SM-pyöräsuunnistuksessa pitkällä matkalla viides ja sprintissä seitsemäs. Osallistujia oli toki vähän, mutta olen todella ylpeä saavutuksistani. Varsinkin pitkänmatkan kisasta, koska siinä ei juurikaan tullut virheitä. Sprintin nopeat reitinvalinnat ei todellakaan ole mun juttu ja pyöräilykin takkusi siinä hiekkamaastossa. Joten jouduin tyytymään seitsemänteen sijaan, mutta sekin on parempi kuin viime vuonna ,jolloin olin kymmenes. Ja sunnuntain heikko kisasuoritus oli paljon parempi kuin viime vuoden sprinttikisa. Tää merkitsee mulle tosi paljon. Rehellisesti sanottuna on hyvin epätodennäköistä että tulisin saamaan normaalisuunnistuksessa SM-plaketin. En usko että edes veteraanisarjassa tulen saamaan. Joten tää on tosi iso juttu!

 Ja ette voi uskoa minkälaisen tarjouksen sain eilen!!!!!  HyPyn AHH Cycling Team pyysi mut joukkoonsa!!!  Oon niin otettu tästä! Olen niin onnellinen!  Tästä tarjouksesta ei voi kieltäytyä. Tää on just sellanen 'once in a lifetime' juttu.  

"AHH Cycling Team on Hyvinkään Pyöräilijöiden naispyöräilyn edustusjoukkue. Joukkue muodostuu parhaimmistoon lukeutuvista naispyöräilijästä." 

Linkki tyttöjen blogiin:

http://ahhcycling.blogspot.fi/p/blog-page.html

Tästä se urheilu-ura vasta alkaa! ;)

 

Urheilun täyteistä kesää kaikille!  ❤

Love, Milla

"Now look at me I’m sparkling
A firework, a dancing flame
You won't ever put me out again"