Unelmani on askeleen lähempänä!

Enpä olisi viime sunnuntaina aamulla herätessä uskonut, että palaan kotiin mitali kaulassa.Saatiin S:n kanssa SM-hopeaa pyöräsuunnistusviestissä D20 sarjassa! Mun kaikkien aikojen paras sijoitus!! Ja vois sanoa että ensimmäinen ansaittu mitali. On tää hieno päättää juniorisarjat ensimmäiseen arvokisamitaliin! Ensi vuonna onkin sitten vähän kovemmat vastustajat pääsarjassa. ;)

Viestissä oli 6 osuutta jotka mentiin vuorotellen. Minä aloitin. Eka osuus meni ihan ok. Yritin pysyä peesissä (ja pesin iskän asvalttipätkällä :D ) Mutta jorpakossa jäin pari minuuttia jälkeen kärjestä. Kolmannella osuudella  mulla meni hyvin kunnes vitos rastilla multa irtos takarengas. Todennäköisesti  sen takia koska hetkeä aikaisemmin kaaduin juosten taluttaessa. Yritin ite jotain säätää, mutta en osannut. Yritin myös parilta mammalta kysyä apua, mutta eihän ne osannut. En uskaltanut pyytää apua miehiltä joita huritsti kovaa vauhtia ohi. Sitten muistin että suht lähellä on risteys, jossa on järjestäjiä. He onneksi auttoivat. Olin melko paniikissa ja aivan varma että elämän ensimmäinen arvokisamitali menee sivu suun.  Mutta onneksi järjestäjät auttoivat! En olisi muuten ehkä päässyt jatkamaan. Ilman tuota äksidenttiä taistelu lopputuloksista olisi voinut olla tiukempi. 

Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen. :) Unelma on taas askeleen lähempänä!

Fiilikset ennen kisaa

 

Voi vitsi, tästä riittää muisteltavaa. Tää oli kyllä todella hyvä kisa. Tykkäsin maastostakin. Lauantaina oli sellasta pusikkoa että huhhuh. Sunnuntaina oli hyvät radat. Tosin vauhtia ja vaarallisia tilanteita oli, onneksi itse vältyin pahoilta tilanteilta. 

Sunnuntain kisa oli kyllä oikeastaan ehkä paras suoritukseni ikinä.  En tehnyt juuri pummeja. Yhdessä kohtaa ajoin liian pitkäksi. Ja monelle rastille jouduin kyllä juoksemaan pyörän kanssa,  koska  ne oli niin pieniä polkuja. Mutta totesin että minä pääsin nopeammin juosten  kuin polkien. Jos jotain pitää kehittää niin aggressiivista ajamista. Sitä olisi tarvittu ryteikössä etten olisi päästänyt pappoja mun tielle ja siten päästänyt kärkeä karkuun. Oli kuitenkin hieno tunne ajaa kun tietää olevansa mitalissa kiinni, toisaalta se  toi myös paineita aika paljon. Vitososuus, eli mun vika, meni hyvin. Suunnistus meni aika lailla usvassa. Suoritukest alkoi tuntua jo pääkopassa ja rasteilla oli pakko ihan pysähtyä tarkastamaan koodi kun ei pystynyt enää lukemaan vauhdissa. Niin täpinöissäni ja puhki olin. Oli hieno kisa! Kiitos vielä joukkuetoverille! 

En voi sanoin kuvailla kuina onnellinen olen tällä hetkellä. Tämän eteen on tehty paljon töitä. Olen satoja kertoja hävinnyt urani aikana ja välillä tuntui että vaikka mitä teen niin en koskaan menesty. Vihdoin sain jotain konkreettista palkinnoksi siitä uurastuksesta, mitä olen tämän eteen tehnyt.

Tästä tää lähtee!  ;)

Lauantain maaliintulo (kuvaajana S)

Lauantain henkilökohtianen kisa eli SM-keskimatka oli sitten vähän haastavampi. En tykännyt kauhesti radasta. Lähes jokaiselle rastille oli rastinotto tehtävä kinttupolkuja pitkin niin mun kohdalla se meni kyllä taluttamiseksi. Ja yksi kokonainen rastiväli oli pikkupolkua. Ja pari pummiakin tein. Yksi oli huolimattomuus virhe sillä en muistanut katsoa leimasinko oikealla rastilla ja oli pakko palata tarkistamaan. Sen jälkeen muutin suunnitelmaa ja valitsin huonomman reitin valinnan. Toinen taas tuli kun ajoin liian pitkäksi. Ja huomasin että olin mennyt jälkimmäistä polkua kun olisi pitänyt mennä ensimmäistä polkua. Kaiken lisäksi yhtä polkua ei ollut kartassa vaikka maastossa oli selvä polku, sekin vähän sekoitti. Muuten meni ok. Olin viides. Se onkin toiseksi paras sijoitukseni pyöräsuunnistuksessa. Lauantain ja sunnuntain suoritusten välillä oli kyllä selkeä ero. Lauantaina en päässyt oikein missään kohtaa kunnolla vauhtiin. Suorilla pätkillä olisi voinut ajaa kovempaa. Rastinotot eivät olleet ollenkaan sujuvia. Kun taas sunnuntaina alusta asti oli hyvä vauhti päällä, oikeastaan ensimmäistä kertaa pyöräsuunnistuskisoissa. Kaikissa aiemmissa kisoissa multa on puuttunut vauhtia. Sunnuntaina rastinotot sujuivat suht hyvin. Olen todella tyytyväinen suoritukseen.

En todellakaan olisi osannut kuvitella että palaan Pohjanmaan reissulta mitali kaulassa. Koko edellisen viikon olin flunssassa ja pari viimeisintä pysu treeniä olivat menneet penkin alle. Niistä jäi huono maku. Mua auttoi kuitenkin se etten juurikaan katsonut ketä kaikkia nimiä on lähtölistassa, vasta kisapaikalla katsoin lähtölistan. Se auttoi. Muuten olisin panikoinut koko matkan. Muita joukkueitakaan en paljon katsonut ennen kuin vasta launtaina. Oli kyllä suuri helpotus huomata että meiän sarjan kovat nimet olivatkin pääsarjassa kisaamassa. 

Mitalipiiras

Semmoinen korjaus pitää vielä tehdä että Aamupostin (AP 15.9.14) artikkeli urheilupalstalla oli täysin puutteellinen. Ensinnäkin siinä ei ollut mainittu sarjoja, jonka vuoksi artikkeli oli sekava. Toiseksi siinä annettiin ymmärtää että Rykmentin voitto olisi ollut alusta asti selvä, mitä se ei ollut. Jos multa ei olisi rengas lähtenyt niin rykmentin voitto ei olisi ollut niin ylivoimainen. Lisäksi artikkelissa ei mainittu sanallakaan rastin poikien hienosta neljännestä sijasta H18 sarjassa. 

Viikolla olen kuvannut videoita ja editoinut niitä. Olen myös käynyt auttelemassa pappaa. Tiistaina kävin mun tän kauden varmaan ekoissa suunnistustreeneissä. Sprinttitreeni oli kyseessä. Huomasin kyllä että juoksu kunto on haihtunut pyöräilyn myötä. Lisäksi juoksu tuntui pahalta kurkussa. En kuitenkaan älynnyt lopettaa ajoissa, mistä seurasi että tulin uudestaan kipeeksi. Oli kyllä kiva nähdä seurakavereita ja suunnistuskin oli ihan mukavaa tauon jälkeen

.

Teetä on kulunut paljon.. Paddington <3

Torstaina sain vihdoin taas aikaseksi luettua Platonin valtiota. Olen edennyt jo kolmanteen kirjaan (s.127). Valtio on ihan jees kirja oikeastaan. Ja todella ajatuksia herättävä. Mutta täytyy sanoa että sisäinen feministini kyllä heräsi kun luin seuraavan pätkän: 

”Sinä säätäisit siis sellaisen lain, että tässä valtiossa jota me nyt olemme perustamassa, rakastaja saa suudella poikaystäväänsä, olla hänen seurassaan ja hyväillä häntä niin kuin isä poikaansa, siis kauniissa mielessä, jos poika tähän suostuu. Muuten hänen tulee seurustella rakkautensa kohteen kanssa niin, ettei hänen koskaan voida epäillä menevän tätä pidemmälle. - - ” (III 403b-c)

Todella törkeää naisen esineellistämistä!!! Platonin pisteet ropisee nyt kyllä todella alas. Enää en voi suhtautua häneen yhtä kunnioittavasti. 

Perjantain ruokavuorolla tein Ruokaisaa kanasalaattia Hellapoliisin ohjeen mukaan. Todella hyvää oli vaikka itse sanonkin.❤

Huomatkaa nallekuviointi :D

Perjantaina innostuin myös leipomaan sitruunapaloja Demin ohjeen mukaan. Rakastan sitruunaa.❤ En nyt ehkä pelkältään mutta kaikki sitruuna jälkkärit on niin taivaallisia ja sitruuna voiteet & tuoksut! Ai että! ❤  Lämpiminä herkut eivät olleet niin hyviä, maistuivat aika rasvasilta, mutta ihan ok. Kylminä seuraavana päivänä sen sijaan herkullisia! 

Tänään sunnuntaina tein kyllä kaikkien aikojen surkeimman treenin. Joku on joskus väittänyt että kuntoilu samalla kun katsoo TV:tä on tehokasta. Pah sanon minä. Ei siitä tule yhtään mitään. Treeni menee puoliteholla ja TV-ohjelmaankaan ei voi kunnolla keskittyä. No ehkä tällainen sluibalu sillon tällöin on ihan ok, kunhan ei tavaksi tule. Huomenna sitten vaikka kaksi treeniä!

Antoisaa viikkoa kaikille!

Love, Milla ❤