Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa

"Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa."

"Itku pitkästä ilosta."

Viime keskiviikkona kävi sitten niin että lonkka tais revähtää tai venähtää, whatever mutta siihen sattuu. Aivan samalla tavalla kuin viime vuonna. Mielestäni lämmittelin ihan hyvin. Pyöräilin aika lailla täysii treeneihin. Sitten verkattiin yksi kierros kenttää ympäri ja tehtii kaikkii polvennosto ja pakarajuoksuja yms yms. Siinä tuli jo hikikin. Sitten toisella kierroksella oli aluks venytys tyyppistä. Ja sitten kaksi kiihtyvää vetoa. Ensimmäisessä vedossa jotai puf vaan tapahtu ja siihen rupes sattuu. Sen jälkeen tein mitä pystyin treeneissä. Vähän sellasta huoltavaa. Lonkan pyörittelyä. Aitojen ylitystä rauhallisesti. 

Jäi lauantain pysu kisat väliin :/ Just kun aattelin hyödyntää hyvän kisavireen niin eiköhän sitten tapahdu jotain tällasta. En tiiä pitääkö tässä mennä lääkäriin. Mutta selvää ainakin on että nyt on totaalilepo jaloille varmaa pari viikkoa ja sit sen jälkee pitää kattoo pystyykö polkee. Mutta jos tää kipu pahenee nii sitten tottakai ehdottomasti lääkäriin.

Tää kausi olikin liian hyvää ollakseen totta. Ei juuri sairasteluja. Ei juuri loukkaantumisia. No urheilija ei tervettä päivää näe :/ 

Olen nyt sitten levännyt viikon. Lauantaina kävin kokeilemassa pyöräilyä varovasti ja ihan hyvin sujui. Päivittäin kuitenkin jomottaa ajoittain. Eilen olin kaverin kanssa pidemmällä pyörälenkillä Riihimäellä. Käytiin siellä lounaalla Feniks Caféssa ja poljettii takas. 

Tänäänkin taas vähän jomotti vielä jalkaa. Toivotaan että se parantuisi. Pitää varmaan muuten mennä siellä lääkärissä käymään. 

Tässä kuvia viikolta:

Mantelikala

Askartelua

Nepalilaisessa iskän kanssa

RANCH -dippiä  ja Vain elämää ❤

Maanantaina mustikassa

Sudenkorento

Leivoin äidille sen synttäripäivänä maanantaina sitruuna kuppikakkuja

Eilinen salaattilounas Feniksissä

Syksy, hämärtyvät illat ja kynttilät ❤

Uusi  vlogi-video nyt tubessa!! Aiheena unelmat! ❤


Kuvasin tuon sillä viikolla kun oli SM-kisat. En ehkä enää ajattele niin yksiselitteisesti etteikö musta voisi tulla pyöräsuunnistajaa. Mutta faktaa on se että en enää nauti suunnistamisesta samalla tavalla kuin ennen ja suunnistuksesta on mulle enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen kyllä kallistumassa pyöräilyn puoleen. Toisaalta eipä pyöräsuunnistus harjoittelu sulje pois pyöräilyä. Ainut tietysti jos kisat sattuu päällekäin. Toisaalta ens vuonna olen pääsarjassa... Kaikki on vielä siis auki.

Tunnelmallisia syysiltoja kaikille!  <3

Love, Milla