This is the part of me that you’re never gonna ever take away from me

 Ajattelin tänään puhua sydäntäni lähellä olevasta asiasta nimittäin urheilusta.

Urheilu on mulle todella tärkeää. Se on paljon enemmän kuin harrastus. Se on mulle elämäntapa. En osaisi kuvitella elämää ilman urheilua. 3kk tauko urheilusta kurkkukivun ja nielurisaleikkauksen takia pari vuotta sitten oli yhtä tuskaa varsinkin kun samaan aikaan osui kirjoitukset. En päässyt purkamaan stressiä menemällä lenkille. Sinä aikana laiskistuin ihan kamalasti. Datailin päivät pitkät. Sitä en mielelläni kokisi uudestaan.

Urheilu on paljon enemmän kuin vain tuloksia. Urheilu on onnistumisia ja epäonnistumisia . Itsensä ylittämistä. Omien rajojen rikkomista. Haastavaa, rankkaa, ihanaa, kipua, verta, hikeä ja kyyneleitä... Pelkkää tulostaulua tuijottamalla ei pärjää. Siinä tekee vain hallaa istelleen jos vain miettii mitä muut ajattelevat ja tuijottaa pelkästään tuloksia. Jos katsoo pelkästään tuloksia saa aivan väärän kuvan urheilusta. Urheilu on niin paljon enemmän.

Mikä erottaa voittajat häviäjistä? Voittajat eivät luovuta. 


Tärkeintä ei ole voitto vaan hyvä suoritus. Jos aina pyrkii tekemään parhaansa niin sillä pääsee jo pitkälle. 


 GO HARD OR GO HOME!

Tärkeintä unelman saavuttamisessa ei ole itse unelma vaan matka joka on tehty unelman saavuttamiseksi. 

Minusta on inhottavaa miten toimittajat välillä kohtelevat huippu-urheilijoita. Kyselevät  pahoja kysymyksiä heti suorituksen jälkeen. Ja iltalehdet on pullollaan sitä kuinka joku urheilija mokasi. Miksei vaan voisi keskittyä niihin onnistumisiin. Okei jos on täysin mokannut niin ehkä siitä on vaikea löytää mitään positiivista. Mutta tässä kun olen satoja kertoja hävinnyt niin olen vähitellen oppinut huomaan suorituksista ne hyvät asiat. Keskityn vahvistamaan vahvuuksiani ja parantamaan heikkouksia. Ja pyrin oppimaan virheistä ja yritän olla tekemättä samaa virhettä toista kertaa. Lista alkaa olla ja melko pitkä… ::D

Mutta urheilussa nyt vaan joutuu kohtaamaan todella paljon paineita, liiankin paljon minun mielestäni,  media, some, läheiset, valmentajat, seura, kaikki ne asettavat paineita tahallisesti tai tahattomasti.  Mitä olisikaan urheilu ilman kilpailemista ja sen mukanaan tuomaa painetta, kuntoilua ehkä. Joten kai sitä joutuui sietämään.  

Sitten tämä viimeisin kohu kuinka Sirkka-Liisa Anttilan  mielestä työttömiä ei auta että pääministeri urheilee. Mitä hitsiä???? Minä olen työtön ja minusta on Alexander Stubb on hyvä esimerkki ja roolimalli, siitä voisivat monet suomalaiset ottaa mallia. Anttila voisi itse ottaa mallia Stubbista.

Urheilu on mulle kaikki kaikessa. Välillä joutuu kieltäytymään biletyksistä, mutta tosi ystävät onneksi ymmärtävät. Tappioiden keskellä läheisten tuki on tärkeää.

Mun unelma on tulla huippu-urheilijaksi. Laji on vielä vaan vähän avoin. Ja se vaatii kyllä rankkaa duunia mutta mä olen valmis siihen kaikkeen.   Ensimmäinen askel unelman saavuttamiseksi on sanoa se ääneen. Vasta kun oikeasti sisäistät unelman olet valmis siihen kaikkeen mitä se vaati. Motivaation ammennan sisältä. Unelmat auttavat jatkamaan.  Olen lukenut paljon Paulo Coelhon kirjoja, joista saan paljon inspiraatiota sekä motivaatiota.  

Viimeiset vuodet ovat olleet elämäni rankinta aikaa ja urheilu on auttanut minua jaksamaan kun koko muu elämä on mennyt pain puuta ja on tuntunut että olen menettänyt kaiken minulla on silti ollut urheilu. Urheilu auttaa mua hillitsemään stressiä ja pahaa oloa.  Urheilu merkitsee mulle niin paljon. Sitä ei voi kukaan viedä multa pois.

"This is the part of me

That you’re never gonna ever take away from me, no"

Viikonloppuna saavutin enemmän kuin koskaan 13 vuotisella urheilu-urallani. Olin SM-pyöräsuunnistuksessa pitkällä matkalla viides ja sprintissä seitsemäs. Osallistujia oli toki vähän, mutta olen todella ylpeä saavutuksistani. Varsinkin pitkänmatkan kisasta, koska siinä ei juurikaan tullut virheitä. Sprintin nopeat reitinvalinnat ei todellakaan ole mun juttu ja pyöräilykin takkusi siinä hiekkamaastossa. Joten jouduin tyytymään seitsemänteen sijaan, mutta sekin on parempi kuin viime vuonna ,jolloin olin kymmenes. Ja sunnuntain heikko kisasuoritus oli paljon parempi kuin viime vuoden sprinttikisa. Tää merkitsee mulle tosi paljon. Rehellisesti sanottuna on hyvin epätodennäköistä että tulisin saamaan normaalisuunnistuksessa SM-plaketin. En usko että edes veteraanisarjassa tulen saamaan. Joten tää on tosi iso juttu!

 Ja ette voi uskoa minkälaisen tarjouksen sain eilen!!!!!  HyPyn AHH Cycling Team pyysi mut joukkoonsa!!!  Oon niin otettu tästä! Olen niin onnellinen!  Tästä tarjouksesta ei voi kieltäytyä. Tää on just sellanen 'once in a lifetime' juttu.  

"AHH Cycling Team on Hyvinkään Pyöräilijöiden naispyöräilyn edustusjoukkue. Joukkue muodostuu parhaimmistoon lukeutuvista naispyöräilijästä." 

Linkki tyttöjen blogiin:

http://ahhcycling.blogspot.fi/p/blog-page.html

Tästä se urheilu-ura vasta alkaa! ;)

 

Urheilun täyteistä kesää kaikille!  ❤

Love, Milla

"Now look at me I’m sparkling
A firework, a dancing flame
You won't ever put me out again"

Kuvapostaus: “I never thought about how important the sky was until I didn't have one.”

En voi olla laittamatta näitä kuvia, joten tässä kuvia postaustauolta.

 

Tiomila:



Laivamatkalla

kisapaikalla Eksjössä

*******

Treeniä

Orienteering

 





Maastopyöräilyä, maantiepyöräilyä, rullaluistelua..



*******

Softenginen keikka Särkänniemessä

Happiest girl in the world

 

*******

Haikeutta päättäripäivänä

******

Rovaniemi

Lenkillä





Rakastan näitä maisemia! #onni  ❤ ;)



*******

 

Kuopio-Jukola

Jukola oli tänäkin vuonna yhtä upea tapahtuma kuin aina ennenkin



 

Pahoittelut jos jotakuta ärsyttää tämä kuvatulva, mutta halusin välittää teille kuulumiset. Ja kun kerran olen monta tuntia väsännyt noiden kuvien parissa, niin vain en voinut olla laittamatta niitä. Jatkossa yritän laittaa blogiin vain muutaman kuvan. Ehkä olisi parempi että olisi vain muutama hyvä kuva kuin miljoona huonoa otosta. Yritän karsia turhia kuvia, mutta tällein kun aikaa on vierähtänyt niin kuvia on paljon, niin se on hieman vaikeaa. Mutta ehkä ketään ei haittaa noi kuvat, kun viime postauksesta on jo aikaa. :)

 

Postausideoita saa laittaa ja kommentoiminen on suotavaa. Yritän tästä lähtien vastailla paremmin kommentteihin. :)

  

Tuo Beth Revisin Matka alkaa (Across the Universe) on muuten todella hyvä kirja! En ole pitkään aikaan pystynyt lukemaan kaunokirjallisutta, koska äidinkielen tunneilta jäi traumat, mutta tämän kirjan pystyin lukemaan. :)  Tää on vähän sellanen scifi tyyppinen (?) futuristinen kirja. Siinä ihmisjoukko matkustaa uudelle planeetalle ja matka kestää satoja vuosia. Osa matkustajista syväjäädytetään. Amy herää liian aikaisin ja siitä alkaakin huikea tapahtumien ketju, jännitystä ja romantiikkaa unohtamatta. Suosittelen!

 

 

 

“I never thought about how important the sky was until I didn't have one.”   

-Beth Revis

 

 

 

 “I saw you running," she says, her attention on the rabbit. "What were you running from?"
"Just running," I say. She watching me silently and intently, like a cat.
"Why?" she asks.
I shrug. "Why not?"
"It's not Productive." She says it like productivity is holy, the only thing worth having.
"So?"

-Beth Revis

 

xoxo

 

Milla

(ig: @milaniex)

 

 

 

 

 

Milanie - Näin vietät välivuoden ( 7 vinkkiä)

Hei vaan pitkästä aikaa!



Kesä on mennyt nopeasti kesätöiden ja reissaillun merkeissä, mutta nyt olen palannut taas kuvioihin. Viime päivät olen puuhaillut videoiden parissa sillä ajattelin kokeilla vloggaamista. (Eli videoblogin tekemistä, varttuneemmat seuraajani eivät välttämättä tunne termejä). Välivuosi on siis edessä, joten mulla on tosiaan ylimääräistä aikaa, jotenka käytän sen bloggaamiseen ja vloggaamiseen.



Esimmäinen vlogivideo on nyt ulkona!! Ihan super mahtavaa että sain sen viimein valmiiksi! Jei! Käytin siihen aikaa monta monta monta tuntia.  Videoiden kuvaaminen on hauskaa, mutta alku on vielä vähän vaikeaa. Täytyy opetella muokkaaman videoita paremmin. Tekemällä oppii, eikö niin, :D



Tällä ekalla videolla kerron vinkkejä miten voi viettää välivuotta. Oman kokemukseni mukaan täytyy oikeesti hankkia itselle tekemistä muuten tylsistyy. Välivuosi voi pitkän koulurupeaman jälkeen kuulostaa ihanalta ja ekat viikot kesäloman jälkeen ehkä sitä onkin. Mutta sitten kun muut ovat töissä tai koulussa ja ite on yksin kotona niin aika alkaa käymään pitkäksi. Helposti käy niin ettei saa mitään aikaiseksi vaikka aikaa muka on. Kannustan kaikkia ottamaan itseä niskasta kiinni ja tosiaan hankkimaan sitä tekemistä. Siis jotain muuta kuin datailua (toisaalta mitä vloggas ja bloggaus on jos ei datailua... mut kuitenkin :D ) Toivottavasti joku saa vinkin mun videosta, se on mun tavoite.



Tietenkään ei ihan kirjaimellisesti tarvitse ottaa mun vinkkejä :D Pitsinnypläys ei välttämättä ole se kaikista mielenkiintoisin harrastus, mutta jos itse tykkäät siitä niin mikä ettei. Sekin on parempi kuin ei mitään. Ja jos oikeesti jollekin käy sellanen hyvä mäihä että on mahdollisuus lähteä ulkomaille viettämään välivuotta niin suosittelen! Se olis varmasti kaikista antoisin tapa viettää välivuotta.



Itse ajattelin viettää välivuoteni opiskelemalla avoimessa yliopistossa teoreettisen filosofian aineopintoja ja yhden psykan kurssin haluaisin käydä kokeeksi. Psykologia kiinnostaa sivuaineena, mutta en ole käynyt kuin vain yhden lukionkurssin joten haluaisin tietää vähän enemmän mitä se pitää sisällään. Lisäksi haaveissa on (en olis uskonu että sanon näin) käydä pitkän matematiikan kursseja iltalukiossa tai vaihtoehtoisesti matematiikan kursseja avoimessa. Lisäksi ajattelin vihdoin mennä autokouluun. Illat tulee olemaan aika kiireiset. En tiedä haenko töitä koska en tiedä riittääkö mun aika siihen. Sillä haluan tosissani panostaa pyöräilyyn. Kyllä, pyöräilyyn, ei suunnistukseen. Mitta on kyllä nyt tullut täyteen sunnistuksen osalta. Ehkä blogin nimi pitäisi vaihtaa Cycling Towards the Dreamsiin :D Saa nähdä. Mutta sellaset on muun suunnitelmat! :)



Pian lisään sen viime postauksessani lupaamani kuvapostauksen, se on vain julkaise- painiketta vaille valmis. Ehkä ensi viikolla saan aikaiseksi Norja-postauksen, meidän vaellusreissusta.



Pää on täynnä blogi- ja vlogipostaus ideoita. Tästä lukuvuodesta tulee mahtava! <3



Ihanaa rakkaudentäyteistä kesää kaikille! <3



Love, Milla

Taking risks

Hola! Hola! Pitkästä aikaa kirjoittelen taas tänne. Paljon on ehtinyt tapahtua siitä kun viimeksi kirjoitin.

 

Tässä tärkeimpiä kohokohtia:

-Tiomila Ruotsin Eksjössä

-Pääsykokeet

-Softengine

-Miley Cyrus

-Rovaniemen reissu

-Kuopio-Jukola

 

Ehkä kaikista parhain ja ikimuistoisin oli kuitenkin Miley Cyrusin keikka!!!! En oo mitään ihq fanittaja tyyppiä, mutta kiljuin silti ihan hulluna siellä. :D Kurkku oli koko seuraavan viikon kipeä. Voisin ehkä tehdä erilissen postauksen keikasta (täälleen kuukausi jälkikäteen :D ).

 

Kesäkuun alussa oli tosiaan Leimaus leiri Rovaniemellä. Jäin sinne vielä muutamaksi päiväksi kun siellä oli Lapin amkin liikunnanohjaajan pääsykokeet. Täytyy kyllä sanoa, että Rovaniemi on ihana paikka! Voi että! Olisi ollu niin siistiä päästä Rovaniemelle, mutta en ihan selviytynyt puolivoleteista, kiepeistä ja tanssipyörähdyksistä. Tanssiosiosta tuli ihan joku x-factor mieleen. Elämäni pisimmät minuutit.. :0 Tosiaan eilen tuli tieto, että en päässyt Rovaniemelle opiskelemaan. Mutta tosta jäi silti kyllä hyvä fiilis, mikä lienee tärkeintä. Mulla oli tosi mahtava viikko siellä. Ounasvaaralla oli niin ihanat maisemat ja kaikkea. Kaikki huipentu siihen pääsykoe päivään. Meiän ryhmä oli niin paras! Meillä oli tajuttoman hyvä ryhmähenki. Jännitin ihan sikana niitä kaikkia tehtäviä, mutta selvisin niistä muiden tsemppien ansiosta. Olisi ollu kauheaa, jos kaikki olis vaan ollu hiljaa ja arvostellu mielessää muiden suorituksia. Sydän jäin kyllä sinne pohjoseen. Palaan sinne vielä, tiedän sen.

Tänään puolestaan tuli tieto, että en päässyt Helsingin yliopistoon teoreettista filosofiaa opiskelemaan. Se oli odotettavissakin. Valmistautuminen ei ollut paras mahdollinen. Monta yötä huonoilla yöunilla + päättärit + Mileyn keikka edeltävänä iltana... En vieläkään ymmärrä miten jaksoin istua siellä salissa neljä tuntia... Eli aika monen pisteen päähän kyllä jäi. En halua katsoa sitä koetta, vaikka se julkaistiin, ja verrata omia pisteitä siihen. Pettyisin vaan likaa. Luulen että ymmärsin kaksi tehtävää väärin. (Ei kyllä mikään ihmekään niillä yöunilla :D )

 

Jos joku kukkahattutäti ihmettelee että kannattiko juhlia niin kovasti, ennen tärkeintä koetta, niin voin sanoa että kyllä kannatti. Miley Cyrusin keikka on once in a lifetime kokemus ja niin mahtava että ei mitään rajaa! En kadu pätkääkään. Olin odottanut tota keikkaa jotain viisi vuotta! Ja vihdoin yksi unelma toteutu!

Nyt sitten jännitetään pääsenkö Tampereelle!! :) Sinne mulla on realistinen mahdollisuus päästäkin. Se koe tuntui menevän hyvin. En ollut valmistautunut kunnolla. Mutta luin huolella käsitteet ja pari random kappaletta. Ja juuri niistä satuttiin kysymään mitkä luin. Eli todella hyvä tuuri kävi. Todella toivon että pääsisin opiskelemaan. Oikeesti, oon niin ylpee mun Kant esseestä. Mun mielestä siitä tuli hyvä. Yritin tehdä siitä niin selkeän ja yksinkertaisen kuin mahdollista ja mielestäni onnistuin siinä. Se on jo aika hyvin koska on aika vaikea saada filosofiaa selkokielelle. Mutta voi olla että menee aika tiukille, koska kolmesta käsitteestä tiedän että ne meni väärin..Olis kyllä kiva päästä opiskelemaan sinne, vaikka Tampere ei ykkösvaihtoehto ollutkaan.

On mulla kuitenkin plan B suunniteltuna. Filosofian opintoja avoimessa olisi tarkoitus jatkaa. Syksyllä alkaa teoreettisen filosofian aineopinnot. Lisäksi olisi kiva käydä ainakin yksi psykan kurssi. En lukenu lukiossa kuin pakollisen kurssin psykaa, koska en tykännyt opettajasta. Psykologia kuitenkin kiinnostaa ja se vois olla hyvä sivuaine. Lisäksi olisi mielenkiintoista käydä pitkämatikka iltalukiossa. Kyllä luit aivan oikein. Minä Milla lyhyen matikan lukija aion haluan käydä pitkän matikan.

Mä haluaisin oppia ymmärtämään matematiikkaa. Ja lisäksi mua kiinnostaa logiikka ja kaikki tällänen. Ja niissä kaikissa auttaisi jos ymmärtäisin matematiikkaa.  Ja  lisäksi mä haluaisin kovasti kritisoida matematiikkaa, mutta paha mun on lyhyen matikan käyneenä mitää kritisoida kun en ymmärrä mistään mitään. Joten mun täytyy ensin ymmärtää matematiikkaa ennen kuin voin alkaa kritisoimaan sitä.

Mun ja matematiikan suhde on aika mielenkiintoinen. Olen aina mieltänyt itseni huonoksi matikassa. Alakoulussa kävin tukiopetuksessa ja kolmannella luokalla koulupsykiatri totesi, että mulla on matemaattisia vaikeuksia. Siitä jäi takaraivoon ajatus: "Olet huono matikassa." Nyt olen viimein ymmärtänyt etten yläkoulu ja lukioaikoina enää ollut huono, todistuksessakin oli kasi. Opin asiat suht hyvin, muta alku oli aina vaikeaa. Uusien asioiden oppiminen vei aikaa. Mua vaan ahdisti kysymykset: "Miksi juuri näin? Miksi juuri nämä termit on tässä yhtälössä? Miksi? Miksi? Miksi?" Voin sanoa että:  "Juu osaan kyllä laskea, mutta en kyllä ymmärrä siitä mitään." Se kaikki menee vain rutiinilla. Haluaisin ymmärtää. Ja nyt tosiaan vasta olen tajunnut, että usein kun luulin että olen huono, niin se oli vain suurta ahdistusta, siitä että: "Miksi tämä lasketaan juuri tällä tavalla?" Olen miettinyt näitä kysymyksiä niin kauan kuin muistan. Ja tietenkään en ujona tyttönä koskaan pyytänyt vastausta näihin kysymyksiin.

Mä vaan en voi hyväksyä matematiikkaa. Mä en usko siihen. Pakko siinä on olla jotain aukkoja. Matematiikka on vaan ihmisen keksimiä merkkijonoja. Varmasti asiat joita kaavoilla selitetään monesti pitääkin paikkansa mutta en vaan usko että matematiikka olisi täydellistä. Mikään ihmisen keksimä ei ole täydellistä. Matematiikka on ihmisen kehittelemää ja ihminen on epätäydellinen. Asiat joita nyt pidämme totena voidaan muutaman vuosikymmenen päästä osoittaa vääriksi. En vaan usko matematiikan aukottomuuteen. Senpä takia haluan tosiaan käydä pitkän matikan ja yliopistolla sit vois jotai kursseja käydä. Ehkä mulla on turhan kunnianhimoiset tavoitteet ja kukaan ei ota mua vakavasti, mutta sellasta taitaa olla filosofin elämä. Mutta voin kertoa, etten ole yksin näiden kysymysten kanssa. Nimittäin viime vuonna Logiikka, filosofia ja kieli- kirjasta ahdistuneena laitoin vanhalle filosofian opettajalle tuskastuneen viestin ja kerroin hänelle näitä samoja juttuja. Hän vain totesi, että itse Wittgensteinilla oli samanlaisia ajatuksia, tosin ne sitten ajoi hänet hulluuden partaalle. Mutta eihän sitä tiedä jospa minäkis keksisin jotain merkittävää... Ja ajaudun hullun partaalle :D

Tässä välivuoden aikana on kyllä tullut perin juurin pohdittua tulevaisuutta ja kaikkea. Vaikeuksista huolimatta tunne siitä, että filosofia on mun juttu, on vain vahvistunut. Ihan sama vaikka työllisyys ei tule olemaan kovin hyvä, mutta se on ala joka mua kiinnostaa. En pystyisi opiskelemaan alaa, joka ei mua kiinnosta. Lisäksi amkin käytännönläheisiin pääsykokeisiin lukiessa mua rupes ahdistamaan kun materiaali ei ollut kovin tieteellistä. Löysin itsestäni tutkijasielun, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Lisäksi olen alkanut meditoimaan, erään kaverin innoittamana, kaikki kiitos hänelle. Moni mieltäpainava asia on selkiytynyt meditoinnin avulla. Myös tämä opiskelukuvio. Filosofia vaan on mun juttu.

Tadaa! Tässä on kauan odotettu uusi banneri:

Figueira da Foz, Praia de Quaios, Portugali (Kuvaajana S)

 

Päätin myös vaihtaa profiilikuvan:

 

 

 

"Be brave. Take risks. Nothing can substitute experience."

Paulo Coelho

 

 

That's my motto.

 

Postausehdotuksia saa laittaa ja kommentoiminen on suotavaa ! :) 

Ihanaa kesää kaikille, toivotaan että säät paranisivat!

 

 

Love,  Milla

(ig:@milaniex)

 

P.S. Kuvapostausta luvassa!



//edit.  Tajusin juuri, että eihän tuo banneri noin toimi, että otsikko on kahteen kertaan. Korjaan sen lähiaikoina.

Halfway there!

Hejssan alla!

Vihdoin mulla on taas hetki aikaa postailla. Kerron tässä lyhyesti kuluneen kuukauden tapahtumia. (Tai ainakin yritän kertoa lyhyesti.) Tässä on siis ehtinyt olla kaksi leiriä. Laitan tähän niiden ohjelmatkin.

Olen niin tyytyväinen, että olen vihdoin löytänyt sen mitä suunnistuksesta kadotin: nimittäin sen tunteen että on jossain asiassa hyvä.  :) Pyöräily on mun juttu! :)


Märkiön leirin ohjelma:
Pe 4.4.

- Pyöräily: 55km / 2h12min

La 5.4

- Pyöräily: 51,29 km / n. 2h, tuulista
- Pyöräily: 6h


 

Alkumatka

 Loppumatka

Su 6.4.

- Juoksu 30min  järven ympäri
        + 30min venyttelyt 
        + foam roller hieronta
- Pyöräily: 1h8min 20km, kurakeli 

YHTEENSÄ: 236,84 km   maantiepyöräilyä


En olisi ikinä uskonut, että pystyisin yhteen putkeen pyöräilemään yli 100 km ja yhden päivän aikana 150km sekä yhden viikonlopun aikana yli 200km. Huhhuh! En voi vieläkään käsittää tätä todeksi. Nyt tiedän, että pystyn mihin vaan. 

Pyöräily on todella mukava laji. Se on paljon sosiaalisempikin kuin suunnistus. Maantiepyöräilykin vaatii rohkeutta ja lisäksi täytyy luottaa kanssapyöräilijöihin. 

Tää vuosi on tosiaan pyöräsuunnistuksen ja pyöräilyharjoittelun osalta tällästä kokeilua ja katsotaan mitä tästä tulee. Olen kyllä todella innoissani tästä lajin vaihdoksesta. :) 

Leirin tunnelmia:

Ensimmäinen pysähdys lauantain pikällä lenkillä

Parasta ❤

Evästauko Lopen Siwalla

Voittajafiilis!!! Takana 105 km

Pyörän kanssa suihkussa :D

Pyörät siistissä jonossa

Jekkuilua AHH-tyttöjen kanssa ;)

http://ahhcycling.blogspot.fi/

Kuukauden parhaita paloja:

Aamulenkillä Ritasissa

Iltalenkillä

Leffailta ❤

Tässä riittää luettavaa...

Trying to study

Kaarinan pääsiäisleirin ohjelma:

Pe 18.4.
- Suunnistus
- Testi maastopyöräily
La 19.4.
- Pyöräily: Kaarina-Turku-Naantali-Raisio-Kaarina
Su 20.4.
- 2x MTB-O
Ma 21.4.
- Suunnistus

Pääsiäisleirin tunnelmia:

Muumimailman portilla!

Pulloposti lähetetty :D 

Kisakausi avattu Funnspringissä! Jalat on ehjinä eikä pahoja pummeja tullut! Very good :)

Tosiaan tänään on mun #100happydays -haasteen 50. päivä! Jee! Ja todella makee päivä on ollutkin. Aamulla olin Åbo Akademin ruotsin kielikokeessa Helsingin toimipisteessä. Hurjan vaikea koe, vaikeampi kuin keskipitkänoppimäärän yo-koe. Koe kesti tunnin. Juuri ja juuri ehdin tehdä kokeen. Aikaa ei jäänyt tarkistamiseen. Kuuntelu oli supervaikea. Esseestäkin tuli vain joku kirjoitelma joka etäisesti saattaa näyttää esseeltä. Mutta selvisin siitä!!  Eri asia sitten pääsinkö läpi. Ainakin tästä sain hyvän boostin ja nyt jaksaa tsemppaa muihin kokeisiin.

Kokeen jälkeen menin piknikille Vanhaan kirkkopuistoon. Eväinä karpalojuomaa, mustikkasoppaa ja ateriankorvikepatukka. Yllättävän täyttävä lounas. Oli ihanaa pysähtyä hetkeksi ja rentoutua. On se Helsinki vaan niin kaunis kaupunki.

Piknikin jälkeen menin extempore Starbucksiin ja  tilasin chai laten. I have deserved it. ❤ Istahdin hetkeksi Esplanadin puistoon ja nautin elämästä. Sitten matka jatkuikin Kauppatorille. Sitten löysinkin itseni Tähtitorninmäeltä. Onpa sekin todella kaunis puisto! Löysin sieltä yhden geokätkönkin.  :)  Steissille suuntasin uusia katuja pitkin. Sellainen Helsinkikierros :) Illalla käytiin vielä pyöräsuunnistamassa. Mahtavan päivän kruunasi Nymfit ja äidin tekemä risotto.

Päivän teemaan sopiva biisi:

Nyt aion pitää blogitaukoa. Tosin tiomila-reissusta saatan tehdä kuvapostauksen, mutta älkää odottako liikoja. Juuri nyt mun on keskityttävä pääsykokeisiin. En halua toista välivuotta. Pääsykokeet on ohi kesäkuun toisella viikolla. Siihen asti näkemiin!

Uskokaa unelmiinne!

Love, Milla ❤


P.S. Uusia tuulia on luvassa ;)

Ain't about how fast I get there...

No niin, nyt on yhteishaut tehty. Tämä tyttö lähtee joko Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun tai Rovaniemelle! Tai sitten jos huono tuuri käy niin jään Hyvinkäälle.

Hakukohteet:

1. Teoreettinen Filosofia, Helsingin Yliopisto
2. Filosofian tutkinto-ohjelma, Tampereen Yliopisto
3. Kultur, historia och filosofi (filosofi), Åbo Akademi

Sekä

Liikunnan ja vapaa-ajan koulutus (liikunnan ohjaaja), Lapin AMK, Rovaniemi

Olisin halunnut hakea Vierumäelle ja Kajaania mietin myös, mutta niiden pääsykokeet meni teoreettisen kanssa päällekäin. Teoreettinen filosofia on siis mulla edelleen ykkösenä. Siihen satsaan eniten.

Nyt jännittää pääsenkö ÅA:n kielikokeesta läpi :D En tiedä pärjääkö ruotsin C:llä ja tässä on tosiaan ollut vähän reilu 1,5 vuotta taukoa. Ruotsin kieli on aika ruosteessa sanoisinko. :D


Hyvinkää 5:35 Lauantaina. Matkalla luennolle.

Good Morning Helsinki!

Kauppatorilla ihmettelemässä mitä teen Helsingissä pari tuntia liian aikasin. Tulipahan nähtyä vähän toisenlaista Helsinkiä. Oli outoa kävellä tutuilla kaduilla ilman väen paljoutta. :)

Nyt se on päätetty; alan satsaamaan pyöräsuunnistukseen. Huojentavaa kun päätös on tehty, eikä tarvitse enää jahkailla. Käytännössä se näkyy siinä että pyöräilyn osuutta harjoittelussa lisätään. Suunnistus ei katoa kokonaan, pienimmissä kansallisissa mua vaan ei näy.

Hommattiin mulle maantiepyörä, koska: "Maastokuskin harjoittelusta n. 80% tehdään maantiellä". Nyt olen muutaman kerran käynyt sillä huristelemassa. Viikonloppuna on tiedossa ihka ensimmäinen pyöräilyleiri. I'm so excited! :)


Uusi kiituri

Ja onhan tässä sitäkin tullut pohdittua että pysu on suunnistusteknisesti paljon haastavampaa kuin suunnistus, sillä vauhti on kovempaa eli maaston kohteet tulevat nopeammin vastaan. Että en nyt tiedä mihin soppaan olen lusikkaani pistämässä. :D Mutta mulle on helpompi hyväksyä että olen pysussa häntäpäässä, miten voisinkaan olla kärjessä jos olen vasta aloittanut. Ja ottaen huomioon sen faktan että taso on kovaa ja että kisoissa ei paljon turisteja käy. Mutta se että olen 13 vuotta suunnistanut ja yhä olen aina viimeisten joukossa niin se ei vaan motivoi. Kun mulla on aina sellanen tunne että mun pitäs olla paljon parempi, kun kerta olen treenannut ja treenannut. Tietty noi loukkaantumiset ja sairastelut on vaikkeuttanu treenaamista mutta sitä on vaikea hyväksyä.


Koeajo


Sunnuntaina olin katsomassa voimistelukisoja ❤


The feeling after workout ❤ #100happydays #day23


42 km maantepyöräilyy parissa tunnissa #100happydays #day24

Ihan perussettiä. Tehtii vähä vetoja. Maisemia ei paljoo ehtiny katella. Vähä hapotti. Selkä jumissa ja kädet myös. Opin ainakin että letkan perässä täytyy pysyä. :D Jossain vaiheessa meinas kyllä usko loppua. Varmaa väärät vaihteetki jossai vaiheessa mutta pakko oli yrittää pysyy peesissä.


Hymy ei kyllä ollut ihan näin herkässä urakan jälkeen..
En tiedä mitä viikonlopusta tulee. Tai tästä vuodesta ylipäätään. :D No en mä ehkä iha surkeessa kunnossa ollut kun pysyin suurimmaksi osaksi letkan perässä.. Mutta mutta vielä on paaaljon tehtävää.

Jalat ei ihme ja kumma ole pahemmin jumissa eilisestä. Hartiat ja kämmenet sen sijaan on. :D

Ihan hauskaa tää pyöräily silti. :) Urheilijan elämä on ajoittain tällaista: rankkaa duunia, mutta se palkitsee, auttaa jaksamaan ja tuo sisältöä elämään. :)


My favourite song:

Ain't about how fast I get there
Ain't about what's waiting on the other side
It's the climb

 

Liikunnallista viikkoa kaikille!


Love, Milla ❤


//edit. vahinko kuva vaihdettu parempaan. Youtubelinkki näkyy paremmin

Home sweet home

Nyt ollaan kotiuduttu ja arki on alkanut taas pyörimään. Viikon rasituksistakin on toivottu. Tässä tunnelmia lauantailta:

Vikat selfiet hotellilta. Saatiin pojilta muffinsseja, omnom! Piti valvoa koko yö, mutta ei jaksettukaan. Katottiin mm. Tumen videoita ❤ Jätettiin siivoojille lappuja.. Heh hauskaa oli :D

Vikat selfiet hotellilta. Saatiin pojilta muffinsseja, omnom! Piti valvoa koko yö, mutta ei jaksettukaan. Katottiin mm. Tumen videoita ❤ Jätettiin siivoojille lappuja.. Heh hauskaa oli :D

#selfie

Hyvästi Portugali! Adeus!

Suomen kamaralla!

Lentokentällä

Kotona

#100happydays #day13, pullaa ja uutta minttuteetä, nam!

Simpukkakaulakoru itse poimitusta näkinkengästä. Löysin monta näkinkenkää joissa on valmiina reikä, oi ne on niin täydellisiä riipuksiksi. Helmet ja nauha löytyivät äidin askartelutarvike varastosta.

Kauhea kulttuurishokki. Koskaan aikaisemmin ei ole kotiin päin tullessa tullut kulttuurishokkia, saati viikon matkalta. Mutta nyt tosiaan tuli. Suomi tuntuu niin ankealta. Siellä oli niin kauniit maisemat, meri, söpöt ränsistyneet talot, yatävälliset paikalliset, hiljaisuus, treenit..Täällä odottaa arki ja pääsykokeet. Huoh, en jaksais :D Mutta ehkä tää shokki tästä laantuu.

On myös jännä miten opin hiukan ymmärtämään portugalia. Aluksi portugali kuulosti lähinnä venäjältä ja vain aavistuksen espanjalta, ääntämisessä vaib on enemmän s- ja z-äänteitä. Viimeisinä päivinä aloin saamaan selvää sanoista, en tietenkään tiennyt läheskään kaikista mitä ne tarkoittaa suomeksi. Espanjan opiskelusta on ollut hyötyä. Italiassa ja Portugalissa olen pärjännyt turistisanastolla, joka on helppoa kun osaa espanjaa. Ja tietty englannilla pärjää aina, mutta viime vuonna Espanjassa tuli tilanne että ravintolan ulkopuolella lista oli englanniksi, mutta sisällä heillä ei ollutkaan tarjota englanninkielistä listaa. Ja juuri sinä päivänä unohdin sanakirjan kämpille. Siinä oli pakko selviytyä espanjalla, kun tarjoilija ei juuri englantia puhunut. Emme olisi varmaan selvinneet jos en olisi osannut espanjaa. Kielitaidosta todella on hyötyä.

Kielistä ja matkustamisesta vielä, mun mielestä on tylsää matkustaa maahan jonka paikallista kieltä ei ymmärrä. Sen takia mulla on aina sanakirja mukana. Ja mieluiten matkustan Välimeren alueelle jossa pärjään espanjalla. Haluan nimittäin kehittää espanjan taitojani. Englantia osaan ihan riittävästi, sitä on vaikea unohtaa, mutta espanja on jo nyt ruosteessa. Haluan kuitenkin säilyttää kielitaidon. :)

Olen aikeissa muokata blogiani parempaan suuntaan. Uusi banneri on tulossa, ehkä taustankin voisi vaihtaa. Kaipaankin teiltä lukijoilta nyt mielipiteitä: Onko kuvia liikaa/liian vähän? Onko tekstiä liikaa/liian vähän? Pitäisikö alkaa tekemään myös videoita? Onko sisältö mielenkiintoista? Mistä pidätte ja mistä ette? Mitä mieltä ulkoasusta? Postaustoiveita? Muuta? Kommentoikaa! Blogini pysyy kuitenkin treeniblogina, muotibloggaajaksi tai "lifestyle"bloggaajaksi en ole ryhtymässä.

Aurinkoista kevättä kaikille!

Love, Milla ❤