Ain't about how fast I get there...

No niin, nyt on yhteishaut tehty. Tämä tyttö lähtee joko Helsinkiin, Tampereelle, Turkuun tai Rovaniemelle! Tai sitten jos huono tuuri käy niin jään Hyvinkäälle.

Hakukohteet:

1. Teoreettinen Filosofia, Helsingin Yliopisto
2. Filosofian tutkinto-ohjelma, Tampereen Yliopisto
3. Kultur, historia och filosofi (filosofi), Åbo Akademi

Sekä

Liikunnan ja vapaa-ajan koulutus (liikunnan ohjaaja), Lapin AMK, Rovaniemi

Olisin halunnut hakea Vierumäelle ja Kajaania mietin myös, mutta niiden pääsykokeet meni teoreettisen kanssa päällekäin. Teoreettinen filosofia on siis mulla edelleen ykkösenä. Siihen satsaan eniten.

Nyt jännittää pääsenkö ÅA:n kielikokeesta läpi :D En tiedä pärjääkö ruotsin C:llä ja tässä on tosiaan ollut vähän reilu 1,5 vuotta taukoa. Ruotsin kieli on aika ruosteessa sanoisinko. :D


Hyvinkää 5:35 Lauantaina. Matkalla luennolle.

Good Morning Helsinki!

Kauppatorilla ihmettelemässä mitä teen Helsingissä pari tuntia liian aikasin. Tulipahan nähtyä vähän toisenlaista Helsinkiä. Oli outoa kävellä tutuilla kaduilla ilman väen paljoutta. :)

Nyt se on päätetty; alan satsaamaan pyöräsuunnistukseen. Huojentavaa kun päätös on tehty, eikä tarvitse enää jahkailla. Käytännössä se näkyy siinä että pyöräilyn osuutta harjoittelussa lisätään. Suunnistus ei katoa kokonaan, pienimmissä kansallisissa mua vaan ei näy.

Hommattiin mulle maantiepyörä, koska: "Maastokuskin harjoittelusta n. 80% tehdään maantiellä". Nyt olen muutaman kerran käynyt sillä huristelemassa. Viikonloppuna on tiedossa ihka ensimmäinen pyöräilyleiri. I'm so excited! :)


Uusi kiituri

Ja onhan tässä sitäkin tullut pohdittua että pysu on suunnistusteknisesti paljon haastavampaa kuin suunnistus, sillä vauhti on kovempaa eli maaston kohteet tulevat nopeammin vastaan. Että en nyt tiedä mihin soppaan olen lusikkaani pistämässä. :D Mutta mulle on helpompi hyväksyä että olen pysussa häntäpäässä, miten voisinkaan olla kärjessä jos olen vasta aloittanut. Ja ottaen huomioon sen faktan että taso on kovaa ja että kisoissa ei paljon turisteja käy. Mutta se että olen 13 vuotta suunnistanut ja yhä olen aina viimeisten joukossa niin se ei vaan motivoi. Kun mulla on aina sellanen tunne että mun pitäs olla paljon parempi, kun kerta olen treenannut ja treenannut. Tietty noi loukkaantumiset ja sairastelut on vaikkeuttanu treenaamista mutta sitä on vaikea hyväksyä.


Koeajo


Sunnuntaina olin katsomassa voimistelukisoja ❤


The feeling after workout ❤ #100happydays #day23


42 km maantepyöräilyy parissa tunnissa #100happydays #day24

Ihan perussettiä. Tehtii vähä vetoja. Maisemia ei paljoo ehtiny katella. Vähä hapotti. Selkä jumissa ja kädet myös. Opin ainakin että letkan perässä täytyy pysyä. :D Jossain vaiheessa meinas kyllä usko loppua. Varmaa väärät vaihteetki jossai vaiheessa mutta pakko oli yrittää pysyy peesissä.


Hymy ei kyllä ollut ihan näin herkässä urakan jälkeen..
En tiedä mitä viikonlopusta tulee. Tai tästä vuodesta ylipäätään. :D No en mä ehkä iha surkeessa kunnossa ollut kun pysyin suurimmaksi osaksi letkan perässä.. Mutta mutta vielä on paaaljon tehtävää.

Jalat ei ihme ja kumma ole pahemmin jumissa eilisestä. Hartiat ja kämmenet sen sijaan on. :D

Ihan hauskaa tää pyöräily silti. :) Urheilijan elämä on ajoittain tällaista: rankkaa duunia, mutta se palkitsee, auttaa jaksamaan ja tuo sisältöä elämään. :)


My favourite song:

Ain't about how fast I get there
Ain't about what's waiting on the other side
It's the climb

 

Liikunnallista viikkoa kaikille!


Love, Milla ❤


//edit. vahinko kuva vaihdettu parempaan. Youtubelinkki näkyy paremmin