Olen tässä vähän tuumaillut josko vaihtaisin lajia. En toki kokonaan vaan osittain. Haluasiin siirtyä pyöräsuunnistuksen puolelle. OKEI en ole ikinä pyöräsuunnistanu, mut se kuulosta mun jutulta! Mun pitä kyl ensin opetella maastopyöräilee. Pitää saada lisää rohkeutta, ihan jyrkimpiä pikkupolkuja en uskalla laskee.. Mutta näin teoria tasolla voisin kuvitella pärjääväni tässä lajissa paremmin. Ehkä mun keho soveltuu paremmin pyöräilyyn kuin juoksuun.
Olen vaan niin lopen kyllästynyt olemaan aina viimeisten joukossa. Voitto ei ole tärkein, tiedän sen, mutta ei ole kivaa jatkuvasti olla hännän huippuna. Hyviä kisoja on kaudessa ehkä kolme, tosi huonoja useita ja huonoja vielä enemmän. Mulle se on liikaa. Yritän aina ottaa opiksi virheistäni, mutta sekään ei näköjään riitä.
Kumpa nyt edes parantuisin niin pääsisin taas treenaa!
Mulla on kovat suunnitelmat. Aion nyt tas alkaa käydä spinningeissä. Sitku lumet on sulanu kokonaa vois siirtyy uloski pyöräilee. Sit pyöräilyn avulla varmaan saan kuntoakin kohennettua ja se tuo lisää monipuolisuutta harjoitteluun :) Hiii!! Olen ihan innoissani. Pitääkin laittaa heti valmentajillekin viestiä, näistä suunnitelmista :)
Mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!
![]() |
(www.holick.se) |
![]() |
(www.hickorywellcrafted.com) |
xoxo
-Milanie
Mä muistan ton tunteen niin hyvin niiltä ajoilta kun suunnistin vielä aktiivisemmin. Meidän seurassa ei ollu oikein kunnollista junioritoimintaakaan, olin vaan joskus pienenä alkanu käymään isoveljen mukana viikkorasteilla. Pienenä rasti- ja tukireitit oli suunnistuksellisesti mille tosi helppoja nyt en jaksanu juosta tarpeena kovaa. Sit vähän vanhempana en kerenny/ pystyny käymään harjoituksissa tarpeeks joten olin huono myös lukemaan karttaa..
VastaaPoistaPikkuhiljaa on siis jääny vähemmälle se harrastus, kun ei ollut oikein ketään kavereitakaan sitä kautta. Tykkään kyllä tosi paljon suunnistamisesta ja metässä liikkumisesta edelleenkin mut viime vuonnakin taisin käydä vain kerran viikkorasteilla ja tietty venloissa lyhyimmän osuuden juoksemassa.
Nyt on kyllä tosi kiva seurata sun blogia ja ihailla millasia suunnistusleirejä ja valmennusta oot saanu kokea.;) ja täytyy myöntää et vähän kateellisena.. :D