Tulin voittamaan, en anna minkää seisoo tiellä

Olen pahoillani, että en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Motivaationi urheilun suhteen on ollut hukassa. Ensin olin kipeenä, sitten lonkkakin taas vihoitteli ja opiskelut avoimessa alkoivat. Sitten olikin Amerikan matka. Nyt elämäni on muutoksen tiellä.

 

Steamboat Springs, Colorado

 

 



***

Sen enempää yksitysikohtia paljastamatta Bruno Marsin biisi kertoo juuri sen mitä tunnen, päätelkää te siitä mitä haluatte

 

Lana Del Reyn kappale puolestaan kuvaa enemmän kuin hyvin viimeaikasta olotilaani

 

***

Olin tänään kirjastossa muka lukemassa tenttiin, mutta eihän siitä tullut mitään :D No sitten päätin kierrellä siellä josko löytäisin jotain keyempää lukemista. Löysin Manuela Boscon kirjan Ylitys. Vaikutuin heti. Nuoren tytön herkät silmät kannessa tekevät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

 

"Kysymys on kolmesta asiasta: tahdosta, uskosta ja rohkeudesta. Täytyy tahtoa. Täytyy uskoa. Mutta ennen kaikkea täytyy olla rohkea. Sillä vasta rohkeus tekee haaveen todeksi. Muuttaa hengen materiaksi, unelman lihaksi, teoksi. Vasta kun on valmis vastaamaan itselleen kaikesta, vasta sitten - ja juuri silloin, muuttuu rohkeus voimaksi, jota eivät tahto ja usko yksin pysty saaman aikaan."

- Manuela Bosco

 

Tajusin, että kukaan ei voi riistää minulta unelmiani. Kukaan ei voi estää minua urheilemasta. Nyt nousen tästä himpskatin ojasta ja jatkan matkaa (vain kaatuakseni uudestaan :D ), kukaan tai mikään ei voi estää minua. Ja tuo rohkeus on kyllä juuri se mitä minun pitäisi kehittää. Vaatii kyllä melkoisen paljon rohkeutta uskoa omiin unelmiinsa samaan aikaan kun koko muu maailma tuntuu olevan sitä vastaan. Mutta olen päättänyt yrittää olla kuuntelematta muita, ihan sama kuinka naurettavina muut pitävät mun unelmia, mutta minä olen päättänyt ne toteuttaa keinoilla millä hyvänsä. Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa.

 

 

 

 

 

 

 

  

 

 

 

 

 

Tulipas nyt vähän musiikki aiheinen postaus, mutta mitäpä siitä :) Mulle noi biisit on tärkeitä. Kuuntelen noita ennen kisaa, tossa ei ole kyllä läheskään kaikki siitä soittolistasta, mutta osa :) paitsiet toi Cheekin biisi ei kyllä vielä ole iPodissa, pitäis lataa. Mulle noi antaa voimaa ja se on yks tärkeä rituaali ennen kisaa. Suosittelen tätä muillekin! :)

 

Tänään luvassa juoksu salille ja siellä seuran perinteinen perjantain salivuoro, saa nähdä mitä on luvassa, luultavasti jotain koordinaatiota :)

 

xoxo ❤

 

Milanie

 

 

Greetings from Colorado!!

http://mobiililoki.blogspot.fi/?m=1

Hello! Greetings from Colorado!

Täällä sitä ollaan Amerikan mantereella. J:llä oli Illinoisissa Reunion. Maissi - ja papupeltojen keskellä vietettiin 3 päivää. Oli kiva tutustuu uusiin ihmisiin :) sitten paltiin Chicagoon ja lennettiin Denveriin. Vähän jännitti tulvien takia, että mikähän siellä odottaa. Pahimpien kohtien yli taisin nukkua :P

Nyt ollaan Steamboatissa. Kolmeksi päiväksi varattiin maastopyörät. Ihanat maisemat <3 data-blogger-escaped-br="">
Tsekkaa meidän matkablogi:

http://mobiililoki.blogspot.fi/?m=1



Deers of Illinois


Road 66! :D




Corn Fields, corn fields, corn fields.......


Sinisen talon nalle!!!


Hyvveeee ruokaa! :P








We got lost in emerald mountains..









Vielä 2 päivää jäljellä. Huomenna menee varmaan koko päivä shoppaillessa pharmacyssa. Lauantaina on Emerald mountain trail run :) sit lähetään kotia kohti :)


Love, Milla <3 data-blogger-escaped-p="">


//edit. kivasti oli kirjotusvirheitä ku kännykällä bloggasin :P Mut nyt ne on korjattu :)

Suunnistustunnelmia kesän varrelta

Holaaa!  Tässä kesän suunnistustunelmia kuvina :)

 

Suunnistuksen MM-kilpailut Vuokatissa

WOC 2013

Find your flow in Finland

 

 

Sprintin ja avajaisten tunnelmaa:

Stadion oli täpötäysi ja tunnelma sanoin kuvaamattoman upea

 

Viestin tunnelmaa:

Miehet lämppää, bongaatko Gueorgioun?

Naisten huiput lämppää

Naisia lämppäämässä ja varvauksessa

kisafiilistelyä

Go Finland!!!



Palkintojenjako

Myönnettäköön, että noita kuvia tuli ehkä hieman liikaa :D En osaa ikinä valikoida kuvia :D 



Sotkamon suvi

Ikiihana Karpalo-mökki <3 Neljättä kertaa samassa mökissä

Sitten vähän toisenlaisiin tunnelmiin:



Pyöräsuunnistuksen SM-sprinttikilpailusta plakettia




AM-Pyöräsuunnistuksesta kultaa. Kuvaajana J.

Pyöräsuunnsituksista sen verran, että molemmat kisat meni mun osalta täysin pieleen. En päässyt kummassakaan oikein kunnolla vauhtiin. Lisäksi maasto oli poikkkeuksellisen vaikea. Tällä kertaa ei edes kotikenttäedusta ollut hyötyä. Ehkä sprinttimatka ei vain sovi mulle. Ja täytyy ottaa huomioon, että näitä kisoja ennen olen ollut vain kerran PySu kisoissa :D On ironista että sain plaketin ja mitalin huonosti menneistä kilpailuista. Olen aina haaveillut voittamisesta, mutta en tällä tavalla (voitte itse ottaa selvää kuinka vähän oli osallistujia D20-sarjassa). Tässä olenkin sitten miettinyt että mikä tässä urheilussa on sitten mulle tärkeintä. Tottakai haaveilen voittamisesta ja siitä että jonain päivänä olisin  kärjessä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole voittaminen, vaan se matka mikä on tehty että on päässyt palkintokorokkeelle. Vielä sitä matkaa ei ole kiertynyt tai sanotaanko että se ei ole kunnolla alkanut ja vain junnaa paikoillaan.  Kun nyt tästä parantuisin niin voisin aloittaa taas treenamisen. :) 

Quote of the day:

"Vähintä mitä voit tehdä elämällesi on miettiä mitä toivot siltä. Ja enintä mitä voit tehdä, on asua sen toivon sisällä. " — Barbara Kingsolver


Iloista päivänjatkoa kaikille! :)


xoxo
Milanie

"Jos siitä voi uneksia, sen voi myös toteuttaa."

 

 

En ole taaskaan postannut pitkään aikaan. Ehkä voisin alkaa tsemppaamaan tässä asiassa.  Jos yrittäisin edes kerran viikkoon postata. Ehkä tää tästä lähtee taas sujumaan, kun arki lähtee käyntiin :D

Tässä kesällä on ollut hienoja suunnistustapahtumia mm. Suunnistuksen sekä tarkkuussuunnistuksen MM-kisat Vuokatissa. Jos jaksan teen kesän suunnistuksista postauksem. Mutta en kyllä tiiä mitä järkeä on vanhoja asioita postailla :D Pitää kattoo.

 

Juuri kun sain lonkkani kuntoon ja pystyin taas treenaamaan normaalisti tulin kipeäksi. Kurkku on taas kipeä. Toivottavasti se ei tällä kertaa kestä 3kk.. En tosiaan jaksaisi samaa rumbaa uudestaan. Kolmen kuukauden liikuntatauko on pitkä aika, siinä ajassa ehtii laiskistua ja kunto romahtaa. En tajua mikä tällä maailmaalla on mua vastaan. Haluaisin vain suunnistaa, mutta olen jatkuvasti kipeä tai sitten tulee joku vamma. Huomenna olisi AM-kisat Karjaalla. Ne taitaa jäädä väliin. Niihin olisi kiva mennä koska en ajatellut mennä SM-kisoihin, sillä ne on niin kaukana. Olisi ollut kiva päästä pikästä aikaa normisuunnistus kisoihin. Nyt on tullut vain pyöräsuunnistettua.

Kai se on oikea päätös olla menemättä kisoihin, kun kerran on kipeä. Mun jos kenen se pitäisi tietää. Sen opin kantapään kautta viimevuonna. En vaan tajua mikä sai mut menemään triatlon kisoihin tän viikon keskiviikkona. Se vaan pahensi tätä kipua. Oli taas järkevää. Milloinkohan mä opin. Kohta olen ihan outsider koko valmennusryhmästä kun mua ei ole näkynyt treeneissä kovin usein..

Haluaisin vain treenata. Nyt mulla on siihen elämäni tilaisuus. Mua pelottaa että tää koko syksy menee taas sairastellessa. Haluan treenata. Haluan. Haluan. Haluan. Mutta miksi mulle aina sattuu kaikenlaista? Miksi? Mitä olen tehnyt väärin?  Tätä menoa en kehity ikinä. 

 

Miten saisin itseni pysymään terveenä. Kai mun täytyisi keskittyä ruokavalioon? Ehkäpä hedelmiä, marjoja ja kasviksia pitäisi syödä enemmän. Ja juominen. Mun täytysi juoda enemmän, saatan helposti unohtaa juomisen. Latasin puhelimeeni sovelluksen, joka muistuttaa veden juonnista. Toivottavasti siitä olisi edes jotain apua. Täytyy vissiin alkaa ottaa terveys vakavasti. Ei tässä muu auta.

Ehkä mä olen kattonut lapsena liikaa prinsessa elokuvia, joissa hoetaan: "Usko unelmiisi, kaikki on mahdollista." yms. Kyllä mä uskonkin. Haluan uskoa. Mutta se on vaan aika vaikeaa, kun samaan aikaan variksetkin nauraa.  Mun sisällä elää pieni toivon kipinä, joka on kantanut mua vaikeidenkin hetkien yli, mutta se murenee hetki hetkeltä. On vaikeaa kulkea omaa tietään kun kukaan ei ole tukemassa. Okei, "kukaan" on ehkä väärä sanavalinta, sillä onhan mulla hyvä tukijoukko. Tarkoitan tässä vain vertauskuvallisesti. Musta  vaan tuntuu että kukaan ei oikeasti ota mua vakavasti. Tuntuu, että olen yksin tän kanssa.

Jonkun mielestä voi olla typerää tavoitella kuuta taivaalta. Niin sanovat vain pessimistit.  Kuinkahan monta keksintöä, kirjaa, elokuvaa ym. olisi jäänyt tekemättä jos kaikki olisivat pessimistejä. 

"Jos siitä voi uneksia, sen voi myös toteuttaa." -Walt Disney-

 

 "Elättele suuria toiveita ja uskalla tehdä kaikkesi niiden eteen. Elättele suuria unelmia ja uskalla toteuttaa ne. Elättele mahtavia odotuksia ja usko niihin."  - Norman Vincent Peale-

 

"Täytyy mennä unelmiaan kohti, eikä vain odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan." - Veikka Gustafsson-

 

"Kurkota vain kuuta taivaalta. Vaikka et sitä saisikaan, voit silti saada tähtiä."

 -Les Brown

 

Rakastan mietelauseita <3   Olen koonnut yhteen muistikirjaankin erilaisia mietelauseita, aluksi vain Paulo Coelhon (lempikirjailijani) sitaatteja pikku hiljaa myös muiden. Lueskelen niitä aina silloin kun usko meinaa loppua. Niistä on kyllä ollut apua :) Suosittelen muillekin :) Koin eräänlaisen valistumisen kun luin Coelhon Alkemisti kirjan ensimmäistä kertaa. Tajusin vähitellen mikä tulisi olemaan elämäntieni. Löysin oman polkuni tuon kirjan avulla. Joka kerta kun luen Alkemistin tajuan jotain uutta itsestäni, elämästä ja ylipäätään koko maailmasta.

Uusin Coelhon hankintani on Valon soturi- kirja. Siinä on n. Sivun pituisia ohjeita, mietelausetyyppisiä. Tavoitteeni olisi elää niiden ohjeiden mukaan. Se voi olla aluksi vaikeaa. Täytyisi luopua materiasta. Syvällä sisimmässni tiedän, etten tarvitse tätä tavara määrää mihinkään, mutta toisaalta välillä on kiva tehdä kaikkea pinnallista ja mennä shoppailemaan. Toisaalta tarvitseeko kaikesta luopua heti. Ehkä sen voi tehdä vähitellen.

 

 

Nyt on ehkä jo aika mennä unten maille. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa!

 

Nauttikaa viimesistä kesäpäivistä <3

 

 

xoxo

Milanie

 

 

Kielimatkan muistelupostaus osa 1: Lontoo

Vuosi sitten tähän aikaan olin Englannissa, Torquayssa, kielimatkalla. Ajatella siitä on jo vuosi!

Lähdin kielimatkalle yksin, ensin piti lähteä milloin kenenkin kaverin kanssa mutta loppupeleissä ne ei sitten innostunutkaan. Järjestöksi valitsin EF:n. Olin siitä kuullut eniten postitiivista palautetta. My EF:n kautta en paljoa tutustutuneut kehenkään. Kun lähtöpäivä koitti, muhun iski joku angsti ja en olisi halunnut lähteä. Alun perin siis olin menossa Torquayhin abi-kurssille, sitten jossain vaiheessa kevättä tuli tieto, että sinne on liian vähän haikijoita ja mut pistettiin Oxfordiin abi-kurssille, mutta vaihdoin Takaisin Torquayhin ihan normi international kurssille.

Kyllä se oli aika jännittävää lähteä yksin matkalle. Äitiä jännitti kyllä varmaan enemmän :D sitten siinä oli vielä se, että isäntäperheestä ei ollut mitään tietoa. My EF:ssä luki vain isän nimi. Mummu ja äiti olivat ihan kauhuissaan ja keksivät kaikenlaisia kauhuscenaarioita että joudun yksinäisen vanhan miehen luokse :D 
Oli kyllä aika jännittävää nähdä kaikki tyypit lentokentällä. En tuntenut ketään ennestään. Tai joku näytti tutulta My EF:n kautta. Tutustuin kuitenkin nopeasti pariin mun ikäiseen tyttöön :) Lentomatka sujui hyvin. Kävi aika hassusti, että Michael Monroe oli samassa koneessa meiän kanssa :D Jotkut pyysi siltä nimmarin, mä en kehdannu. Ihmettelin kyllä, että se matkusti naisystävänsä kanssa turistiluokassa.

Michael Monroe

Lontoon tunnelmaa

Olimme siis Lontoossa kolme päivää. Majoituttiin järkyttävässä hostellissa ja ei siitä sen enempää. Totesin niiden kolmen päivän aikana, että suurkaupungit eivät ole mun juttu. Mua ahdisti koko ajan se kiire ja ettei ole mitään kasvillisuutta lähellä. Ja sitten kun vielä piti kiireessä käydä kaikki mahdolliset nähtävyydet. Kolmepäivää tuntui kolmelta viikolta :D Olin tuntenut huonetoverit vasta muutaman päivän ja tuntui kun olisin tuntenut heidät aina!! :)

 

Kartalla ollaan!

 

Turistikuvia

 

 

Shopping

 

Waterloo!

Sipsit ovat erittäin terveellisiä, britit -,-

 

Gorilla!!

Tuolla hassussa "viidakko ravintolassa" syötiin aina aamupala. Säikähdin aina ku toi rupes liikkuu toi gorilla. Se oli pelottava :/

 

Olympialaiset näkyivät Lontoon katukuvassa

 

 

 

Miley, Marilyn ja Audrey, my best friends

Minä, Piiperi, Pekham ja Akileera

söpö Helinäkeiju :)

London lights

 

pakalliset oli varmaan vähän tympääntyneitä turisteihin..

Lontoosta jatkettin bussilla kohti Torquayta. :) Matka oli aika kutkuttava. Oli jännää odottaa minkälainen pehe siellä on vastassa :D

Tuli ehkä vähän liikaa kuvia. Enempää en jaksa karsia. Oli muutenkin aika vaikeeta valita kuvat ja sit vielä muokkaa ne, koska noi pokkarikameran kuvat oli aika surkeita. Ja osa on kyllä vieläkin. :D


Mutta joo, Lontoo ei ihan tehnyt muhun vaikutusta. Jos mä joskus palaan sinne niin sit sen takii et juoksen maratonin :P


Love, Milla

Ylioppilasjuhlat

Tässä vihdoin ja viimein YO-postaus, tällein kuukauden myöhässä :D

En jaksa paljoa kirjoittaa, kun tuntuu, että toi on jo niin kulunu juttu. En jaksa uudestaan ja uudestaan kertoa samoja juttuja :D Oli se kyllä ikimuistoinen päivä :) Ikimuistoisen siitä tekee vielä sekin, että Aamupostista tultiin haastattelemaan mua ja mun kaveria: "Teillä on niin kivan väriset mekot!" Ja sitten mä tottakai suostuin, että ne tulee meille kotiinkin kuvaamaan, en osaa ikinä kieltäytyä mistään. :P No joo, tulipahan tosiaan unohtumaton päivä.

Yhteispotretti (kuvaajana J)



Uusi ylioppilas (kuvaajana J)

Rastilippu liehuu, jotta vieraat osaa paikalle :D (kuvaajana J)

Kuvaajana H

Kuvaajana H

Kuvaajana H

Kuvaajana H

Kuvaajana J

Vakavana lähdössä illan viettoon (kuvaajana J)



There's always hope <3





Rosas



Juhlakynnet

Suurkitokset kuvaajille! Kiitän myös meikkaajaa ja kampajaa, sekä tottakai kaikkia vieraita, yksin olisi vähän tylsä juhlia :)


Ihanaa keskikesää kaikille!

xoxo
-Milanie